Musical Manifest (2022) sisältää sarjan absurdeja ja ironisia musiikkivideoita, joissa taiteilija Adel Abidin kohdistaa kameran itseensä. Tunnettujen pop-lyriikoiden katkelmista uudelleen sovitettuja kappaleita esittämällä hän tekee huomioita ja viittauksia omaan identiteettiinsä ja taustaansa maahanmuuttajana. Alun perin rakkaudesta, toivosta ja unelmista kertovat laulut kuulostavat uudelleensovitettuina lähes tunnistettavilta mutta myös oudoilta. Sanoitusten manipulointi osoittautuu osuvaksi, paikoin viiltävänkin teräväksi tavaksi kuvata sitä, mitä usein salaamme tai pelkäämme paljastaa.
”Kun muutin Irakista Suomeen, järkytyin näiden kahden kulttuurin välisiä eroja. Kulttuurien välissä oleminen hyödytti kyllä taiteellista työskentelyäni mutta häiritsi minuuttani, vaikutti päätöksiini ja tarjosi hedelmällisen maaperän hämmennykselle ja myllerrykselle. Kun maailma hidastui pandemian aikana, päätin kääntää kamerani ja alkaa tutkia omaa identiteettiäni ja perspektiiviäni. Yritin kaikin tavoin ymmärtää, mikä oli mennyt pieleen prosessissa, jossa rakensin kolmatta minuuttani, josta lopulta tuli minä. Musiikki tarjosi parhaan väylän tutkimuksilleni, joten tein kuusi musiikkivideota, joissa lauloin ja esitin itse pääosaa. Useista, monien tunnistamista kappaleista sekoitetut sanoitukset alkoivat resonoida omien, elämän tarkoitusta koskevien pohdintojeni kanssa.”
Kaksoisidentiteetti on toiminut usein lähtökohtana Abidinin taiteelle, joka on sekä henkilökohtaista että poliittista. Musical Manifestissa hän tarkastelee identiteettiä, valtaa, pelkoa, kliseitä, lipsahduksia ja kielen epävarmuuksia. Taiteilijan kohdatessa videoilla itsensä eri konteksteissa ja näyttämöllisesti lavastetuissa kohtauksissa ei voi välttyä ajattelemasta elämää estradina tai teatterina, jossa me kaikki esiinnymme eri rooleissa. Moninaisista tulokulmistamme huolimatta painiskelemme yhteisten riittämättömyyden ja kaikkivoipuuden, sitoutumisen ja vapaudenkaipuun, hyvän ja pahan sekä tyhjyyden ja täydellisyyden teemojen parissa.
Adel Abidin (s. 1973 Bagdad) on Helsingissä vuodesta 2001 alkaen asunut, kansainvälisesti työskentelevä kuvataiteilija. Hän hyödyntää välineinään mm. videota, valokuvaa, installaatiota, multimediaa ja ääntä käsitellessään kulttuurien kohtaamisia ja ennakkoluuloja usein huumorin ja satiirin keinoin. Hänen taiteellisen työskentelynsä keskiössä on taiteen, politiikan ja identiteetin kompleksisen suhteen tutkiminen.
Alun perin 6-kanavaisen videoinstallaation tuotantoa on tukenut Saastamoisen säätiö. Turun taidemuseossa nähdään teoksen yksikanavainen versio. Näyttely on saanut tukea Museovirastolta.
