Preludi Op. 28 nro 2 on filmiteos, joka on saanut nimensä Chopinin tunnetun sävellyksen mukaan. Pitkän yhtenäisen oton aikana näemme kahden henkilön vuoroin soittavan pianoa ja vuoroin kuuntelevan. Kappale on molemmilla soittokerroilla sama – Preludi Op. 28 nro 2 – mutta esittäjän vaihtuessa vaihtuu samalla tulkinta kappaleesta ja se, kenen näkökulmasta kappaletta ja sen esittämistä tarkastellaan.
Katkeamaton soitto ja leikkaamaton otto kiinnittävät tahollaan tapahtuman yhteen ajalliseen hetkeen, mutta kameran liikkuessa ja henkilöiden paikkojen vaihtuessa aika yhtä lailla kerrostuu. Soittajasta tulee kuuntelija ja kuuntelijasta soittaja. Ingmar Bergmanin Syyssonaatin (1978) eräässä keskeisessä kohtauksessa äiti ja tytär soittavat vuorollaan toisilleen kyseisen sävellyksen. Koska molemmat tuntevat teoksen, he pystyvät asettautumaan toisen asemaan kuunnellessaan ja katsellessaan toisen soittoa. Tämän kaltainen tilanne nostaa esille kysymyksiä vastavuoroisuuden tunteesta, simultaanisuudesta ja aistienvälisyydestä. Voisivatko roolit sekoittua katsojasta ja kuuntelijasta katsottavaksi ja kuunneltavaksi? Voiko toisen soittoa seuratessa tuntea omat kätensä, sormensa koskettimilla?
Jenni Toikka (s. 1983) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 2012. Hänen teoksiaan on nähty useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla sekä kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Toikan teoksia kuuluu esimerkiksi Nykytaiteen museo Kiasman ja Saastamoisen säätiön kokoelmiin. Oman taiteellisen työskentelynsä rinnalla Toikka on myös toiminut monissa taiteellisissa kokoonpanoissa. Hän on yksi Monitoimitila O.:n perustajajäsenistä sekä siellä toimineista kuraattoreista, ja työskennellyt usean vuoden ajan taiteilijaparina kuvataiteilija Eeva-Riitta Eerolan kanssa.
Näyttely on saanut tukea Museovirastolta. Taiteilijan työskentelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Suomen kulttuurirahasto, ja teosta ovat rahoittaneet AVEK ja Nykytaiteen museo Kiasma.
