BIRGER KAIPIAINEN

Turun taidemuseon syyskaudella nautitaan muotoilija ja keraamikko Birger Kaipiaisen (1915–1988) sadunhohtoisesta tuotannosta. Suomen arvostetuimpiin ja kansainvälisesti menestyneimpiin keramiikkataiteilijoihin kuuluvan Kaipiaisen laaja näyttely antaa erinomaisen kuvan hänen taiteensa kehityskulusta aina 1940-luvulta uran viimeisiin vuosiin 1980-luvulle. Pääosa esilläolevista, noin 70:stä reliefeistä, veistoksista, koristelautasista ja -vadeista kuuluu kauppaneuvos Kyösti Kakkosen kokoelmaan.

Birger Kaipiainen aloitti lavastustaiteen opinnot Ateneumissa 1933, mutta valmistui lopulta keramiikka- ja koristetaiteilijaksi 1937. Samana vuonna hän aloitti työskentelyn Arabian tehtaan taideosastolla. Kaipiainen työskenteli Arabialla koko elämänsä lukuun ottamatta muutamia ulkomailla vietettyjä vuosia. Taideosasto oli teollisuuslaitoksen sisälle luotu taiteen turvasatama, jolla oli keskeinen rooli suomalaisen taideteollisuuden maailmanvalloituksessa 1950- ja 1960-luvuilla. Myös Kaipiaisen työ sai kansainvälistä tunnustusta: hänet huomioitiin Milanon triennaalissa 1951 kunniapalkinnolla (Diplôme d’Honneur) ja 1960 Grand prix -palkinnolla sekä Montrealin maailmannäyttelyssä 1967 Grand Prix -palkinnolla. Kotimaassaan ”keramiikan ruhtinaalle” myönnettiin Pro Finlandia –mitali 1963 ja professorin arvonimi 1977.

Vaikka Kaipiainen työskenteli teollisuuskonsernin suojassa, koki hän itsensä ennen kaikkea kuvataitelijaksi ja erottui uransa alusta lähtien aikalaiskeraamikoista omintakeisella tyylillään. Lapsuuden kesät Sortavalassa – kesäinen luonto, ortodoksisen Karjalan visuaalinen rikkaus ja lähellä sijainnut Valamon luostari – vaikuttivat merkittävällä tavalla Kaipiaisen keramiikkaan, johon runsaus, koristeellisuus ja luontotematiikka löysivätkin myöhemmin tiensä. Käytännöllisyyttä ja askeettisuutta korostaneen modernismin aikakaudella Kaipiainen teki kauneudesta ja koristeellisuudesta hyveen. Vastavirtaan kulkeneen taiteilijan kuvamaailma huokui romanttisuutta ja herkullisen runsaat teokset johdattivat sadunhohtoiseen maailmaan.

Mukaan tyylien kehittelyyn mahtui myös 1950-luvulle sijoittuva graafisempi jakso, minkä jälkeen keskeisiksi aiheiksi valikoituvat kukat, hedelmät, kellot ja linnut – teemat, joista Kaipiainen parhaiten tunnetaan. Samalla teoksiin ilmestyi moniaistisuutta, joka houkuttelee paitsi katsomaan myös koskemaan, maistamaan ja haistamaan. Kaipiaiselle työskentely oli intohimo ja hän jatkoi sitä päivittäin myös eläkkeelle jäätyään. 1980-luvun teoksiin ilmaantuu vielä näyttämömäinen sali, joka tuo mieleen Kaipiaisen hyvän ystävän Armi Ratian omistaman legendaarisen Bökarsin kartanon. Ikinuoren taiteilijan viimeinen näytös on kuin kutsu viimeiseen juhlaa.

Näyttelyyn liittyy erikoisopastusten sarja ja sitä taustoittaa uusintapainos FT Harri Kalhan menestyskirjasta Birger Kaipiainen (2013, 2019). Laajasti kuvitettu julkaisu on ensimmäinen syväluotaus Birger Kaipiaisen taiteeseen.