Omar Victor Diop

Diaspora (2014)

Omar Victor Diop - St Benedict of Palermo (1526–1589)

St Benedict of Palermo (1526–1589)

Omar Victor Diop
St Benedict of Palermo (1526–1589)
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

Benedetto Manasseri, joka tunnetaan myös nimellä Benedictus afrikkalainen, syntyi San Frantellossa Sisiliassa afrikkalaisen orjuutetun pariskunnan lapsena. Hänet vapautettiin vastasyntyneenä, sillä hänen vanhempansa olivat palvelleet kirkkoa uskollisesti. Manasseri liittyi 21-vuotiaana paikalliseen erakkoyhteisöön. Myöhemmin hän sai siirron Palermon fransiskaaniluostariin, missä hän kipusi nopeasti sääntökunnan arvoasteikossa. Paavi Benedictus XIV julisti Benedictuksen autuaaksi vuonna 1743 ja paavi Pius VII kanonisoi hänet vuonna 1807. Benedictus afrikkalaista pidetään pyhimyksenä sekä katolisessa että luterilaisessa kirkossa. Hänet muistetaan erityisesti hyväntekeväisyydestään, parantajan lahjoistaan, pyhien kirjoitusten ymmärtämisestä sekä siitä, miten rauhallisena hän pysyi kohdatessaan rotuennakkoluuloja. Benedictuksen päivää vietetään 4. huhtikuuta.

 

Alkuperäisen veistoksen tekijä mahdollisesti Jose Montes de Oca.

 

Seuraava

SV

Benedetto Manasseri, även känd som Benedikt Moren, föddes i en afrikansk förslavad familj i San Frantello på Sicilien. Han frigavs vid födseln som tack för att föräldrarna troget tjänade kyrkan. Vid 21 års ålder anslöt han sig till ett eremitsamfund i trakten. Senare sändes han till ett franciskankloster i Palermo, där han snabbt steg i graderna. Manasseri saligförklarades av påven Benedictus XIV 1743 och kanoniserades 1807 av Pius VII. Han vördas som ett helgon i både den katolska och den lutherska kyrkan och hyllas för sin välgörenhet, sina Bibelkunskaper och föregivna helande krafter samt den tolerans han visade då han mötte rasfördomar. Benedikts helgondag är den fjärde april.

 

Originalskulpturen tillskrivs Jose Montes de Oca.

 

Nästa

EN

Benedetto Manasseri, also known as Benedict the Moor, was born in San Frantello, Sicily, his parents were African enslaved persons. He was freed at birth because of his parents’ loyal service to the Church. At the age of twenty-one he joined a local hermit community. Later on, he was assigned to the Franciscan Friary in Palermo, where he quickly rose through the Order’s ranks. Benedict was beatified by Pope Benedict XIV in 1743 and canonised in 1807 by Pope Pius VII. He is venerated as a saint in the Catholic and Lutheran churches, and remembered for his charity, his professed healing powers, his understanding of scripture and his tolerance when confronted with racial prejudice. Benedict’s feast day is celebrated on the 4th of April.

 

Original sculpture attributed to José Montes de Oca.

 

Next

Omar Victor Diop - Malik Ambar (1556?–1626)

Malik Ambar

(1556?–1626)

Omar Victor Diop
Malik Ambar (1556?–1626)
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

Malik Ambar syntyi Hararessa nykyisen Etiopian alueella. Hänen vanhempansa myivät hänet 1500-luvun jälkipuoliskolla sotilaaksi orjuutetuista koostuviin joukkoihin. Myöhemmin hänestä tuli sidi-sotilaiden johtaja ja valtiomies Deccanin alueella Intiassa. Vuosina 1607–1626 hän toimi Ahmednagarin sulttaanikunnan sijaishallitsijana ja sotavoimien ylipäällikkönä. Sissisodankäyntiä kannattanut Ambar kokosi itsenäisen palkka-armeijan, jonka vahvuus oli enimmillään 1500 miestä. Gujaratin sidien kunnioittama Ambar on yksi historian tunnetuimpia afrointialaisia. Hän pidettiin suurena valtiomiehenä, kaupunkisuunnittelijana ja sotilaallisena taktikkona. Ambar kuoli vuonna 1626 kahdeksankymmenen vuoden iässä.

 

Alkuperäisen maalauksen tekijä Hashim.

 

Edellinen              Seuraava

SV

Malik Ambar föddes i Harare i dagens Etiopien under senare hälften av 1500-talet och blev som barn såld som förslavad soldat av sina föräldrar. Senare blev han militär ledare för siddierna och statsman i Deccanregionen i Indien. Han regerade över Ahmadnagarsultanatet från 1607 till 1626 och var dess högsta befälhavare. Malik Ambar anses vara en pionjär inom gerillakrigföringen och han byggde upp en självständig legostyrka med upp till 1 500 man. Han är en av historiens mest hyllade afroindier och vördas bland siddierna i Gujarat. Ambar var känd som en framstående administratör, stadsplanerare och taktiker och han dog 1626 vid en ålder av åttio år.

 

Originalmålning av Hashim.

 

Tidigare              Nästa

EN

Malik Ambar was born in Harare, in modern-day Ethiopia, and sold into military slavery as a child by his parents in the second half of the sixteenth century. He later became a Siddi military leader and statesman in the Deccan region of India. Between 1607 and 1626 he was the regent of Ahmednagar Sultanate, serving as commander-in-chief. He is credited as being a proponent of guerrilla warfare, and built an independent mercenary force numbering up to 1,500 men. One of the most celebrated Afro-Indians in history and a figure of veneration to the Siddis of Gujarat, Ambar was known as a great administrator, city planner and military tactician. He died in 1626 at the age of eighty.

 

Original painting by Hashim.

 

Previous              Next

Omar Victor Diop - Henrique Dias (1605?–1662)

Henrique Dias

(1605?–1662)

Omar Victor Diop
Henrique Dias (1605?–1662)
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

Henrique Dias syntyi Pernambucossa, Brasiliassa, joka oli tuolloin Portugalin siirtomaa. Historioitsijat eivät ole yksimielisiä siitä, syntyikö hän vapaana vai orjuutettuna. Vuodesta 1636 lähtien Dias tunnettiin ”mustien kuvernöörinä”. Hän oli arvostettu sotilasjohtaja, jonka johtama vapautetuista afrobrasilialaisista orjuutetuista koostuva rykmentti puolusti portugalilaisia siirtokuntia hollantilaisia joukkoja vastaan. Dias osallistui joukkoineen moniin Bahian Salvadorin puolustustaisteluihin, ja hänen arvonimekseen muutettiin ”kaikkien kreolien, mustien ja mulattien kuvernööri”. On mahdollista, että Dias aateloitiin Brasiliassa, ja jotkut historioitsijat arvelevat, että hänelle myönnettiin Kristuksen veljeskunnan ritarin arvo rohkeudesta ja johtajuudesta.

 

Alkuperäisen muotokuvan tekijä tuntematon.

 

Edellinen              Seuraava

SV

Henrique Dias föddes i Pernambuco i Brasilien, som på den tiden var en portugisisk koloni. Bland historikerna råder oenighet om han föddes i frihet eller som förslavad. Han gick in i armén och ledde andra frigivna förslavade personer i ett slag mot Nederländerna, som försökte erövra Brasilien. Dias var en högt uppskattad militär ledare, känd som ”de svartas guvernör”: från 1636 framåt ledde Dias ett regemente av förslavade och fria afrobrasilianska soldater som försvarade portugisiska bosättningar mot holländska styrkor. Efter att ha deltagit i flera viktiga strider för att försvara staden Salvador i Bahia fick Dias en utvidgad titel: ”guvernör över alla kreoler, svarta och mulatter”. Det är möjligt att han adlades i Brasilien och en del historiker anser att han dubbades till riddare av Kristusorden som tack för visat mod och ledarskap.

 

Originalporträtt av okänd konstnär.

 

Tidigare              Nästa

EN

Henrique Dias was born in Pernambuco, Brazil, then a Portuguese colony. There is no consensus among historians as to whether he was born free or captive. He joined the army and led other freed enslaved people in a battle against the Netherlands during its attempt to take over Brazil. An esteemed military leader, known as ‘Governor of the Blacks’ from 1636 onwards, Dias was in charge of a regiment of enslaved and free Afro-Brazilian soldiers defending Portuguese settlements against the Dutch forces. Having fought in a number of key battles in the defence of Salvador, Bahia, Dias’s title was later expanded to ‘Governor of All Creoles, Blacks, and Mulattoes’. He may have received nobility status within Brazil, and some historians suggest that Dias was awarded a Knighthood in The Order of Christ for his courage and leadership.

 

Original portrait by an unknown artist.

 

Previous              Next

Omar Victor Diop - Ikhlas Khan (?–1656)

Ikhlas Khan (?–1656)

Omar Victor Diop
Ikhlas Khan (?–1656)
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

Ikhlas Khan, aiemmalta nimeltään Malik Raihan Habshi, oli abessinialainen orjuutettu henkilö ja merkittävä afrointialainen poliittinen vaikuttaja 1600-luvulla. Nykyisen Etiopian alueella vaikuttaneesta Khanista tuli Bijapurin sulttaanikunnan johtava ministeri. Vuodesta 1627 vuoteen 1656 hän toimi alueen pääministerinä ja sai nimekseen Ikhlas Khan. Myöhemmin hän muutti Adoniin Kurnoolin alueelle, missä hän hallitsi ja rakensi huomattavan moskeijan.

 

Alkuperäisen muotokuvan tekijä tuntematon.

 

Edellinen              Seuraava

SV

Ikhlas Khan, född Malik Raihan Habshi, var en abessinsk slav i nuvarande Etiopien och en framstående afroindisk politiker på 1600-talet. Han blev chefsminister i Bijapursultanatet, från 1627 till 1656 verkade han som premiärminister och fick då namnet Ikhlas Khan. Senare flyttade han till Adoni i Kurnooldistriktet, där han regerade och lät bygga en viktig moské.

 

Originalporträtt av okänd konstnär.

 

Tidigare              Nästa

EN

Ikhlas Khan, formerly Malik Raihan Habshi, was an Abyssinian enslaved man in modern-day Ethiopia and a prominent Afro-Indian political figure in the seventeenth century. He became chief minister to the Sultanate of Bijapur. From 1627 to 1656, he served as Prime Minister, and was renamed Ikhlas Khan. He later moved to Adoni in the Kurnool district, where he governed and built a notable mosque.

 

Original portrait by an unknown artist.

 

Previous              Next

Omar Victor Diop - Juan de Pareja 1606?-1670

Juan de Pareja

(1606?–1670)

Omar Victor Diop
Juan de Pareja (1606?–1670)
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

Afrikkalaistaustaisen orjuutetun naisen ja valkoihoisen espanjalaisen poika Juan de Pareja eli Espanjan Antequerassa. Hän toimi taiteilija Diego Velazquezin apulaisena tämän maalausateljeessa, ja myöhemmin hänestä itsestään tuli merkittävä taidemaalari. Velazquez allekirjoitti Parejan vapauttamisasiakirjan noin vuonna 1650. Hän maalasi myös Parejan öljyvärimuotokuvan heidän ollessaan matkalla Roomassa vuonna 1650. Teos on varhaisin tunnettu muotokuva afrikkalaista syntyperää olevasta espanjalaisesta henkilöstä.

 

Alkuperäisen maalauksen tekijä Diego Velazquez.

 

Edellinen              Seuraava

SV

Juan de Parejas mor var en förslavad kvinna av afrikansk börd och hans far var en vit spanjor. Pareja levde i Antequera i Spanien, där han arbetade som assistent i konstnären Diego Velázquez verkstad. Sedermera blev han en framstående målare i egen rätt. Omkring 1650 undertecknade Velázquez ett fribrev för honom. Under en resa till Rom 1650 målade Velázquez ett porträtt i olja av Pareja, som är det äldsta kända porträttet föreställande en spansk man av afrikansk härkomst.

 

Originalmålning av Diego Velázquez.

 

Tidigare              Nästa

EN

Juan de Pareja, the son of an enslaved woman of African descent and a white Spanish father, lived in Antequera, Spain. He served as an assistant to Spanish artist Diego Velázquez in his painting workshop, and later became a notable painter in his own right. Velázquez signed a contract of manumission for Pareja around 1650, making him a free man. He produced an oil painting of Pareja while they were travelling to Rome, Italy, in 1650. It is the earliest known portrait of a Spanish man of African descent.

 

Original painting by Diego Velázquez.

 

Previous              Next

Omar Victor Diop - Don Miguel De Castro, Emissary of Congo

Don Miguel De Castro, Emissary of Congo

Omar Victor Diop
Don Miguel De Castro, Emissary of Congo
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

Vuosina 1643–1644 Kongon suurlähettiläs Don Miguel de Castro ja hänen kaksi palvelijaansa Pedro Sunda ja Diego Bemba saapuivat Brasilian kautta Alankomaihin osana Kongon maakuntaan kuuluvan Sonhon hallitsijan lähettämää valtuuskuntaa. Yksi matkan tavoitteista oli löytää ratkaisu Kongon sisäiseen konfliktiin. Hollantilaiselle kuvernöörille vuosina 1643–1650 tehdyissä kolmessa maalauksessa Castro ja hänen palvelijansa kuvattiin portugalilaisiin asuihin sonnustautuneina. Kuvat lahjoitettiin Tanskan kuninkaalle Frederik III:lle vuonna 1654, ja ne pantiin näytteille kuninkaalliseen taidekamariin.

 

Alkuperäisen maalauksen tekijä Jasper Beckx tai Albert Eckhout.

 

Edellinen              Seuraava

SV

Den kongolesiska ambassadören Don Miguel de Castro och hans två tjänare Pedro Sunda och Diego Bemba reste 1643 eller 1644 via Brasilien till Nederländerna. De utgjorde en del av en delegation som sänts ut av härskaren över den kongolesiska provinsen Sonho. Ett av målen med resan var att hitta en lösning på en intern konflikt i Kongo. För den holländska guvernörens räkning målades mellan 1643 och 1650 tre porträtt föreställande Castro och hans tjänare, klädda enligt den tidens portugisiska mode. Målningarna skänktes till Danmarks kung Fredrik III 1654 och har ställts ut på Det Kongelige Kunstkammer.

 

Originalmålningen har tillskrivits Jasper Beckx eller Albert Eckhout.

 

Tidigare              Nästa

EN

Between 1643 and 1644, Congolese ambassador Don Miguel de Castro and his two servants, Pedro Sunda and Diego Bemba, arrived in the Netherlands via Brazil as part of a delegation sent by the ruler of Sonho, a province of Congo. One of the objectives of their journey was to find a resolution to an internal conflict in Congo. Castro and his servants were portrayed dressed in accordance with Portuguese fashion in three paintings made for the Dutch governor between 1643 and 1650. These were gifted to the Danish King Frederik III in 1654, and exhibited at the Royal Kunstkammer.

 

Original painting attributed to Jasper Beckx or Albert Eckhout.

 

Previous              Next

Omar Victor Diop - Ayuba Suleiman Diallo (1701–1773)

Ayuba Suleiman Diallo (1701–1773)

Omar Victor Diop
Ayuba Suleiman Diallo (1701–1773)
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

Ayuba Suleiman Diallo, toiselta nimeltään Job ben Solomon, syntyi muslimioppineiden sukuun Bundussa Senegalissa. Hän joutui Atlantin orjakaupan uhriksi vuonna 1731 ja työskenteli plantaasilla Amerikassa ennen kuin saapui Lontooseen vuonna 1733. Siellä hänet lunastettiin vapaaksi julkisesti kerätyin varoin. Diallon vuonna 1734 julkaistut muistelmat ovat yksi ensimmäisiä Britanniassa julkaistuja selvityksiä länsiafrikkalaisesta kulttuurista, islamista ja orjuudesta. Dialloa pidetään mustien ihmisoikeuksien ja ihmisyyden puolustamisen uranuurtajana.

 

Alkuperäisen maalauksen tekijä William Hoare of Bath.

 

Edellinen              Seuraava

SV

Ayuba Suleiman Diallo, även kallad Job ben Solomon, föddes i en familj av muslimska präster i Bundu i Senegal. År 1731 föll han offer för den transatlantiska slavhandeln och arbetade på en plantage i Amerika tills han 1733 kom till London, där han friköptes genom en offentlig insamling. Ayubas memoarer utkom 1734 och är en av de tidigaste skildringarna av västafrikansk kultur, islam och slaveri som givits ut i Storbritannien. Diallo ses som en pionjär i fråga om att försvara de svartas moraliska rättigheter och mänskliga värden.

 

Originalmålning av William Hoare of Bath.

 

Tidigare              Nästa

EN

Ayuba Suleiman Diallo, also called Job ben Solomon, was born to a family of Muslim clerics in Bun-du, Senegal. A victim of the Atlantic slave trade in 1731, he worked on a plantation in America before arriving in London in 1733, where he was bought out of slavery by public subscription. Ayuba’s memoirs were published in 1734, and are considered to be one of the earliest understandings in Britain of West African culture, Islam and slavery. Diallo is cited as a pioneering figure in asserting the moral rights and humanity of black people.

 

Original painting by William Hoare of Bath.

 

Previous              Next

Omar Victor Diop - Angelo Soliman (1721?–1796)

Angelo Soliman

(1721?–1796)

Omar Victor Diop
Angelo Soliman (1721?–1796)
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

Itävaltalainen vapaamuurari Angelo Soliman oli syntyjään Mmadi Make Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Kahdeksanvuotiaana hänet vietiin orjuutetuksi Marseilleen, Ranskaan, missä hänet annettiin vuonna 1734 ”lahjaksi” Lobkowitzin ruhtinaalle ja Sisilian keisarilliselle kuvernöörille Georg Christianille. Ruhtinaan kuoleman jälkeen Soliman palveli Wienissä Liechtensteinin prinssi Joseph Wenzel I:n taloudessa, jossa hän yleni ruhtinaan perillisten pääpalvelijaksi ja kuninkaalliseksi opettajaksi. Hän liittyi Wienin vapaamuurariloosiin ja kohosi pian sen suurmestariksi. Hänen oppineisuutensa vaikutti vapaamuurariuden suuntaan kaikkialla Euroopassa. Solimania arvostettiin Wienin seurapiireissä jo hänen omana elinaikanaan. Kuoleman jälkeen hänen ruumiistaan tehtiin etnologinen näyte, joka pantiin esille kuriositeettikabinettiin.

 

Johann Nepomuk Steinerin maalauksen pohjalta alkuperäisen muotokuvan tehnyt Johann Gottfried Haid.

 

Edellinen              Seuraava

SV

Angelo Soliman var en österrikisk frimurare, född som Mmadi Make i Afrika söder om Sahara. Han tillfångatogs vid åtta års ålder och fördes till Marseilles i Frankrike, där han 1734 gavs i ”gåva” till furst Georg Christian av Lobkowitz, guvernör över Sicilien. Efter prinsens död tjänade Soliman hos prins Joseph Wenzel I av Liechtenstein i Wien, där han med tiden avancerade till första tjänare och var guvernant för prinsens arvingar. Han anslöt sig också till Frimurarorden i Wien, där han snart blev stormästare för logen och genom sin bildning kom att påverka frimureriet över hela Europa. Under sin livstid var han högt respekterad i societeten i Wien, efter sin död blev hans lik studieobjekt för etnologer och utställningsföremål i ett kuriosakabinett.

 

Originalporträtt av Johann Gottfried Haid utifrån ett verk av Johann Nepomuk Steiner.

 

Tidigare              Nästa

EN

Angelo Soliman was an Austrian Freemason, born as Mmadi Make in sub-Sahara Africa. He was captured at the age of eight and taken to Marseilles, France, where he was presented as a ‘gift’ to Georg Christian, Prince of Lobkowitz, imperial governor of Sicily in 1734. After the death of the prince, Soliman served in the Vienna household of Prince Joseph Wenzel I of Liechtenstein, eventually rising to chief servant and royal tutor to the prince’s heirs. He also joined the Masonic Lodge in Vienna, soon becoming Grand Master Lodge, where his scholarship influenced the direction of Freemasonry throughout Europe. Highly respected in Viennese society during his lifetime, after his death his body became a specimen for ethnologists and an exhibit in a cabinet of curiosities.

 

Original portrait by Johann Gottfried Haid based on an artwork by Johann Nepomuk Steiner.

 

Previous              Next

Omar Victor Diop - Olaudah Equiano (1745?–1797)

Olaudah Equiano

(1745?–1797)

Omar Victor Diop
Olaudah Equiano (1745?–1797)
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

Olaudah Equiano, joka tunnettiin elinaikanaan nimellä Gustavus Vassa, oli kirjailija ja orjuuden vastustaja. Hän syntyi Igbossa nykyisen Nigerian alueella, joskin hänen syntymäpaikakseen mainitaan myös Amerikka. Hän lunasti itsensä vapaaksi säästämillään rahoilla, työskenteli merimiehenä ja matkusteli kahdenkymmenen vuoden ajan kunnes asettui Lontooseen vuonna 1786. Hän kuului ”Afrikan poikina” tunnettuun kahdentoista mustaihoisen miehen ryhmään, joka kampanjoi orjuutta vastaan. Equiano osallistui aktiivisesti brittien orjuudenvastaiseen liikehdintään. Hänen omaelämäkertansa The Interesting Narrative of the Life of Olaudah Equiano or Gustavus Vassa, the African (1789) herätti laajaa huomiota. Kirjan katsottiin vaikuttaneen merkittävästi siihen, että vuonna 1807 säädettiin orjakauppalaki, jolla lopetettiin Afrikan orjakauppa Britannian ja sen siirtomaiden osalta.

 

Alkuperäisen kaiverruksen tekijä tuntematon.

 

Edellinen              Seuraava

SV

Olaudah Equiano, under sin livstid känd under namnet Gustavus Vassa, var författare och abolitionist, född i Igboregionen i nuvarande Nigeria (vissa källor uppger dock att han var född på den amerikanska kontinenten). Han kunde köpa sig fri tack vare sina besparingar och arbetade sedan som sjöman och reste vida omkring i tjugo år innan han slog sig ned i London 1786. Som medlem av ”Sons of Africa”, en grupp bestående av tolv svarta män som förde en kampanj mot slaveriet, blev han engagerad i den brittiska rörelsen för avskaffandet av slaveri. Hans självbiografi, The Interesting Narrative of the Life of Olaudah Equiano or Gustavus Vassa, the African (1789), väckte stor uppmärksamhet och anses ha spelat en viktig roll för antagandet av Slave Trade Act 1807, den lag som satte stopp för slavhandeln i Storbritannien och dess kolonier.

 

Originalgravyr av okänd konstnär.

 

Tidigare              Nästa

EN

Olaudah Equiano, known in his lifetime as Gustavus Vassa, was a writer and abolitionist born in the Igbo region in present-day Nigeria (although some sources list his birthplace in the Americas). He earned his freedom with his savings, worked as a seaman and travelled widely for twenty years before settling in London in 1786. As a member of the ’Sons of Africa’, a group of twelve black men who campaigned against slavery, he became actively involved with the British abolitionist movement. His autobiography, The Interesting Narrative of the Life of Olaudah Equiano or Gustavus Vassa, the African (1789), attracted attention and was considered highly influential in gaining passage of the Slave Trade Act 1807, ended the African slave trade for Britain and its colonies.

 

Original engraving by an unknown artist.

 

Previous              Next

Omar Victor Diop - Jean-Baptiste Belley (1746?–1805?)

Jean-Baptiste Belley

(1746?–1805?)

Omar Victor Diop
Jean-Baptiste Belley (1746?–1805?)
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

Jean-Baptiste Belley, joka tunnetaan myös nimellä Mars, syntyi Goreen saarella Senegalissa. Orjakauppiaat sieppasivat hänet kaksivuotiaana, ja hänet vietiin Ranskan Saint Dominguen siirtokuntaan (nykyisin Haiti). Sittemmin hän osti itseensä vapaaksi, liittyi armeijaan ja taisteli Toussaint L’Ouverturen rinnalla Haitin vallankumouksessa. Vuonna 1793 Belley valittiin yhdeksi kolmesta Haitin edustajasta Ranskan kansalliskonventtiiin ja ensimmäiseksi mustaihoiseksi kansanedustajaksi. Vuonna 1794 hän piti konventissa palavahenkisen puheen, kun konventti päätti yksimielisesti orjuuden lakkauttamisesta.

 

Alkuperäisen muotokuvan tekijä tuntematon.

 

Edellinen              Seuraava

SV

Jean-Baptiste Belley, även känd under namnet Mars, föddes på ön Gorée i Senegal. Vid två års ålder blev han kidnappad av slavhandlare och fördes till den franska kolonin Saint-Domingue, nuvarande Haiti. Senare lyckades han köpa sig fri, han anslöt sig till armén och stred tillsammans med Toussaint L’Ouverture i den haitiska revolutionen. År 1793 var Belley en av de tre personer från Saint-Domingue som valdes in i det franska nationalkonventet, där han blev den första svarta ledamoten. Han höll där ett passionerat tal 1794, då konventet enhälligt beslöt att avskaffa slaveriet.

 

Originalporträtt av okänd konstnär.

 

Tidigare              Nästa

EN

Jean-Baptiste Belley, also known as Mars, was born on the island of Goree, Senegal. Kidnapped by slave catchers when he was aged two, he was taken to the French colony of Saint Domingue, present-day Haiti. He later purchased his freedom, joined the army and fought alongside Toussaint L’Ouverture in the Haitian Revolution. In 1793, Belley was one of three representatives elected to the French Convention, becoming the first black deputy to take a seat. He delivered an impassioned speech there in 1794, when a unanimous decision was taken to abolish slavery.

 

Original portrait by an unknown artist.

 

Previous              Next

Omar Victor Diop - Albert Badin (1747?–1822)

Albert Badin

(1747?–1822)

Omar Victor Diop
Albert Badin (1747?–1822)
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

Adolf Ludvig Gustav Fredrik Albert Badin, alkuperäiseltä sukunimeltään Couchi, oli ruotsalainen hovipalvelija, sihteeri ja päiväkirjanpitäjä. St Croixissa Tanskan Länsi-Intiassa syntynyt Badin tuotiin Ruotsiin 7-vuotiaana vuonna 1757 ja annettiin ”lahjaksi” Ruotsin kuningattarelle Loviisa Ulriikalle. Badin oli käynyt kouluja ja hän puhui sujuvasti ruotsia, ranskaa, saksaa ja latinaa. Hän toimi myös useaan otteeseen kuningattaren lähettiläänä Ranskan kuninkaallisessa hovissa. Badin keräsi laajan kirjaston, johon kuului 900 nidettä, suurin osa ranskankielisiä. Hän olikin yksi ensimmäisiä afrikkalaista alkuperää olevia bibliofiilejä.

 

Alkuperäisen maalauksen tekijä Gustaf Lundberg.

 

Edellinen              Seuraava

SV

Adolf Ludvig Gustav Fredrik Albert Badin, född Couchi, var en svensk hovtjänare, sekreterare och dagboksförfattare. Han föddes i S:t Croix i danska Västindien, men 1757, vid sju års ålder, fördes han till Sverige och som ”gåva” till drottning Lovisa Ulrika. Eftersom han var välutbildad och talade flytande svenska, franska, tyska och latin tjänade han flera gånger hovet som drottningens sändebud i Frankrike. Badin samlade på böcker och hade ett stort bibliotek med 900 volymer, de flesta på franska, vilket gör honom till en av de första kända boksamlarna av afrikansk börd.

 

Originalmålning av Gustaf Lundberg.

 

Tidigare              Nästa

EN

Adolf Ludvig Gustav Fredrik Albert Badin, né Couchi, was a Swedish court-servant, secretary and diarist. Born in St Croix in the Danish West Indies, he was brought to Sweden in 1757 at the age of seven, and presented as a ‘gift’ to Louisa Ulrika of Prussia, Queen of Sweden. Well-educated and fluent in Swedish, French, German and Latin, Badin also served at the royal court as the Queen’s Emissary to France on several occasions. He collected an extensive library consisting of 900 volumes, mostly in French, which makes him one of the first recorded book collectors of African origin.

 

Original painting by Gustaf Lundberg.

 

Previous              Next

Omar Victor Diop - Pedro Camejo (1790–1821)

Pedro Camejo

(1790–1821)

Omar Victor Diop
Pedro Camejo (1790–1821)
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

Pedro Camejo syntyi San Juan de Payarassa Venezuelassa, missä hänet tunnetaan paremmin nimellä Negro Primero eli ensimmäinen musta. Camejo taisteli kapinallisarmeijassa Venezuelan itsenäisyyssodan aikana ja yleni luutnantiksi. Hän oli yksi 150 ratsumiehestä, jotka osallistuivat Las Queseras del Medion taisteluun (1819), mistä hänet palkittiin Venezuelan vapauttajien ritarikunnan jäsenyydellä. Hän kaatui 24. kesäkuuta 1821 Carabobon taistelussa, joka johti Venezuelan itsenäistymiseen ja Suur-Kolumbian tasavallan perustamiseen. Camejo sai lempinimensä Negro Primero eturintamassa osoittamiensa asetaitojen ja rohkeuden vuoksi.

 

Alkuperäisen veistoksen tekijä tuntematon.

 

Edellinen              Seuraava

SV

Pedro Camejo, mera känd som ”Negro Primero” (”Den främsta svarta”), föddes i San Juan de Payara, Venezuela. Han stred i rebellarmén under det venezuelanska självständighetskriget och uppnådde löjtnants grad. Han var en av de 150 lansiärer som deltog i slaget i Las Queseras del Medio (1819), för vilket han belönades med den venezuelanska frihetsorden, Orden del Libertador. Camejo dog den 24 juni 1821 under slaget i Carabobo, som ledde till att Venezuela blev självständigt och republiken Gran Colombia grundades. Smeknamnet ”Negro Primero” fick han för sin skicklighet med vapen, sitt mod och sin tapperhet i främsta stridslinjen.

 

Originalskulptur av okänd konstnär.

 

Tidigare              Nästa

EN

Pedro Camejo was born in San Juan de Payara, Venezuela. Better known as ‘Negro Primero’ or ‘The First Black’, he fought in the rebel army during the Venezuelan War of Independence, reaching the rank of lieutenant. He was one of the 150 lancers who participated in the Battle of Las Queseras del Medio (1819), for which he received the Order of Liberators of Venezuela. He died in the Battle of Carabobo on 24 June 1821, an event that led to the independence of Venezuela and the establishment of the Republic of Gran Colombia. Camejo was given the nickname ‘Negro Primero’ for his great weaponry skills, courage and bravery, fighting at the forefront of the battlefield.

 

Original sculpture by an unknown artist.

 

Previous              Next

Omar Victor Diop - Omar Ibn Saïd (1770–1864)

Omar Ibn Saïd

(1770–1864)

Omar Victor Diop
Omar Ibn Saïd (1770–1864)
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

Omar Ibn Said, lempinimiltään Moreau-setä ja prinssi Omeroh, oli islaminuskoinen oppinut, joka syntyi varakkaaseen sukuun Futa Torossa nykyisen Senegalin pohjoisessa maakunnassa. Hän opiskeli laajasti aritmetiikkaa ja teologiaa tunnettujen muslimioppineiden johdolla. Said joutui vangiksi sotilaallisessa selkkauksessa ja hänet tuotiin Yhdysvaltoihin vuonna 1807. Orjuutettuna koko loppuelämänsä elänyt Said kirjoitti useita historiaa ja teologiaa käsitteleviä teoksia, muun muassa neljätoista arabiankielistä käsikirjoitusta, sekä muistelmateoksen Autobiography of Omar Ibn Said, Slave in North Carolina, (1831). Omar Ibn Said kuoli Pohjois-Carolinassa vuonna 1864.

 

Alkuperäisen muotokuvan tekijä tuntematon.

 

Edellinen              Seuraava

SV

Omar Ibn Said, även känd under smeknamnen Onkel Moreau och Prins Omeroh, var en högt bildad man som föddes i en förmögen familj i Futa Toro, en nordlig provins i dagens Senegal, där han studerade aritmetik och teologi med framstående muslimska lärda. Han tillfångatogs under en militär konflikt och fördes till USA 1807. Trots att han förblev förslavad i resten av sitt liv skrev han en serie verk om historia och teologi, bland dem fjorton manuskript på arabiska, samt en självbiografi med titeln Autobiography of Omar Ibn Said, Slave in North Carolina (1831). Han dog 1864 i North Carolina.

 

Originalporträtt av okänd konstnär.

 

Tidigare              Nästa

EN

Omar Ibn Saïd, nicknamed Uncle Moreau and Prince Omeroh, was an Islamic scholar born to a wealthy family in Futa Toro, a northern province in modern-day Senegal, where he extensively studied arithmetic and theology with prominent Muslim scholars. He was taken captive during a military conflict, and brought to the United States in 1807. Although he remained enslaved for the rest of his life, he authored a series of works on history and theology, including fourteen manuscripts written in Arabic, and a memoir titled Autobiography of Omar Ibn Said, Slave in North Carolina, 1831. He died in North Carolina in 1864.

 

Original portrait by an unknown artist.

 

Previous              Next

Omar Victor Diop - Kwasi Boakye (1827–1904)

Kwasi Boakye

(1827–1904)

Omar Victor Diop
Kwasi Boakye (1827–1904)
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

Hollantilainen kaivosinsinööri Kwasi Boakye oli syntyjään nykyisen Ghanan alueella sijainneen Ašantien valtakunnan prinssi. Vuonna 1837 Ašantien kuningas Kwaku Dua I lähetti hänet Alankomaihin opiskelemaan Delftin yliopistossa. Tämä oli osa ašantien ja hollantilaisten välillä käytyjä neuvotteluja ašantisotilaiden värväämiseksi Alankomaiden Itä-Intian armeijaan. Boakye valmistui vuonna 1847 ja jäi Alankomaihin vuoteen 1850 asti, jolloin hänet lähetettiin Alankomaiden Itä-Intiaan. Työsuhteen aikana hän joutui esimiehensä syrjinnän kohteeksi, mistä hän sai myöhemmin korvauksen. Korvaukseen kuului kartano Jaavalla nykyisessä Indonesiassa, missä hän kuoli vuonna 1904. Bokayen muotokuva on tehty hänen opiskellessaan Freibergin teknillisessä yliopistossa.

 

Alkuperäisen muotokuvan tekijä tuntematon.

 

Edellinen              Seuraava

SV

Kwasi Boakye var en holländsk gruvingenjör. Han föddes som prins i Ashantiriket i dagens Ghana. År 1837 sändes han av Ashantikungen Kwaku Dua I till Nederländerna för att studera vid universitetet i Delft, som ett led i förhandlingar mellan Ashanti och Nederländerna gällande rekrytering av soldater från Ashanti till militärstyrkorna i Nederländska Ostindien. Boakye tog examen 1847 och stannade i Nederländerna till 1850, då han skickades till Nederländska Ostindien. Under sin anställning blev han diskriminerad av sin överordnade, vilket han senare fick kompensation för, bland annat i form av en lantegendom på Java i dagens Indonesien, där han dog 1904. Porträttet av honom gjordes då han studerade vid Tekniska universitetet i Freiberg (Technische Universität Bergakademie Freiberg).

 

Originalporträtt av okänd konstnär.

 

Tidigare              Nästa

EN

Kwasi Boakye was a Dutch mining engineer. Born a prince in the Ashanti Empire in modern-day Ghana, he was sent in 1837 by Ashanti King Kwaku Dua I to the Netherlands to receive an education at Delft University as part of wider negotiations between the Ashanti and the Dutch regarding the recruitment of Ashanti soldiers for the Dutch East Indies Army. Boakye graduated in 1847 and remained in the Netherlands until 1850, when he was sent to the Dutch East Indies. During his employment, he was discriminated against by his superior, for which he later received compensation. This included an estate in Java in present-day Indonesia, where he died in 1904. He was portrayed while studying at Freiburg University of Mining and Technology.

 

Original portrait by an unknown artist.

 

Previous              Next

Omar Victor Diop - August Sabac El Cher (1836?–1885)

August Sabac El Cher

(1836?–1885)

Omar Victor Diop
August Sabac El Cher (1836?–1885)
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

August Sabac el Cher syntyi Kurdufanissa nykyisen Sudanin alueella. El Cher jäi orvoksi, kun hänen isänsä kuoli egyptiläisiä miehitysjoukkoja vastaan syttyneessä kapinassa ja hänen äitinsä teki itsemurhan. Vuonna 1843 ottomaanien asettama Egyptin varakuningas antoi hänet ”lahjaksi” Preussin prinssi Albrechtille. Albrecht antoi hänelle nimen Sabac el Cher, joka tarkoittaa ”hyvää huomenta” arabiaksi. El Cher varttui Preussin kuninkaallisessa hovissa, missä hän toimi prinssin palvelijana ja seuralaisena. Hän taisteli Tanskan–Preussin sodassa (1864), Itävallan–Preussin sodassa (1866) sekä Ranskan–Preussin sodassa (1870). Sabac el Cher toimi kuninkaan palveluksessa useissa korkeissa tehtävissä, meni naimisiin saksalaisen naisen kanssa ja sai kansalaisuuden vuonna 1882. Häntä pidetään yhtenä varhaisimmista tunnetuista afrosaksalaisista. El Cher kuoli Berliinissä vuonna 1885.

 

Alkuperäisen muotokuvan tekijä tuntematon.

 

Edellinen              Seuraava

SV

August Sabac el Cher föddes i Kurdufan i dagens Sudan. Han blev föräldralös då fadern dog i ett uppror mot en egyptisk ockupationsstyrka och hans mor därefter begick självmord. År 1843 gav den osmanska vicekungen i Egypten honom i ”gåva” till prins Albrekt av Preussen. Prinsen gav honom namnet Sabac el Cher, vilket betyder ”god morgon” på arabiska, och han växte upp vid det preussiska hovet. Han arbetade som betjänt, var prinsens ständiga följeslagare och stred i dansk-tyska kriget (1864), preussisk-österrikiska kriget (tyska enhetskriget, 1866) och fransk-tyska kriget (1870), han innehade olika högre ämbeten vid hovet, gifte sig med en tysk kvinna och fick medborgarskap 1882. Sabac el Cher var en av de första kända afrotyskarna och han dog i Berlin 1885.

 

Originalporträtt av okänd konstnär.

 

Tidigare              Nästa

EN

August Sabac el Cher was born in Kurdufan, present-day Sudan. Orphaned after his father’s death in a revolt against an Egyptian occupation force and his mother’s subsequent suicide, he was presented as a ‘gift’ by the Ottoman Viceroy of Egypt to Prince Albrecht of Prussia in 1843. Named Sabac el Cher by Prince Albrecht, meaning ‘good morning’ in Arabic, he was raised at the Prussian royal court. He served as a valet and was the prince’s constant companion, fighting in the Danish-Prussian War (1864), the Austro-Prussian War (1866) and the Franco-Prussian War (1870). Sabac el Cher held various senior positions in the royal service, married a German woman and was granted citizenship in 1882. Regarded as one of the earliest known Afro-Germans, he died in Berlin in 1885.

 

Original portrait by an unknown artist.

 

Previous              Next

Omar Victor Diop - Frederick Douglass (1818–1895)

Frederick Douglass

(1818–1895)

Omar Victor Diop
Frederick Douglass (1818–1895)
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

Frederick Douglass oli afroamerikkalainen uudistaja, valtiomies ja orjuuden vastustaja, joka oli tunnettu puhuja ja kirjoittaja. Paettuaan orjuudesta Marylandissa vuonna 1838 hänestä tuli orjuutettujen kansallisen vapautusliikkeen johtaja New Yorkissa ja Massachusettsissa. Hän julkaisi kolme maineikasta omaelämäkertaa, joissa hän kertoi yksityiskohtaisesti kokemuksistaan: Narrative of the Life of Frederick Douglass, an American Slave (1845), My Bondage and My Freedom (1855) ja Life and Times of Frederick Douglass (1881). Vuonna 1847 hän perusti orjuuden vastaisen sanomalehden, North Starin. Douglass teki useita matkoja Eurooppaan. Erään Englannin-vierailunsa yhteydessä hän sai vapautensa virallisesti, kun brittiläiset tukijat järjestivät keräyksen ja lunastivat hänet amerikkalaiselta orjuuttajaltaan. Douglass oli 1800-luvun valokuvatuin amerikkalainen. Lisäksi hänet muistetaan siitä, että hän oli ensimmäinen afroamerikkalainen, joka oli ehdolla Yhdysvaltain varapresidentiksi. Douglass edusti vapautta, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa, ja hän tuki myös naisten äänioikeuskampanjoita.

 

Alkuperäisen muotokuvan tehnyt Samuel J. Miller.

 

Edellinen              Seuraava

SV

Frederick Douglass var en afroamerikansk samhällsreformator, statsman och abolitionist som var berömd för sin vältalighet och skrivkonst. Efter att ha flytt undan slaveri i Maryland 1838 blev han nationell ledare för antislaverirörelserna i New York och Massachusetts. Han skrev tre hyllade självbiografier om sitt liv: Narrative of the Life of Frederick Douglass, an American Slave (1845), My Bondage and My Freedom (1855) och Life and Times of Frederick Douglass (1881). 1847 grundade han tidningen The North Star som motarbetade slaveriet. Douglass gjorde flera resor till Europa och det var under ett av sina besök i England som han blev frigiven, då hans understödjare samlade ihop medel för att friköpa honom från hans amerikanska förslavare. Han var 1800-talets mest avfotograferade amerikan och han var den första afroamerikanen som kandiderade för posten som vicepresident i USA. Douglass har blivit en symbol för frihet, mänskliga rättigheter och jämlikhet och han stödde även kampanjer för kvinnlig rösträtt.

 

Originalporträtt av Samuel J. Miller.

 

Tidigare              Nästa

EN

Frederick Douglass was an African-American social reformer, statesman and abolitionist celebrated for his accomplished oratory and writing skills. After escaping from slavery in Maryland in 1838, he became a national leader of abolitionist movements in New York and Massachusetts. He wrote three acclaimed autobiographies detailing his experiences as a slave: Narrative of the Life of Frederick Douglass, an American Slave (1845), My Bondage and My Freedom (1855) and Life and Times of Frederick Douglass (1881). In 1847, he founded his own abolitionist newspaper, the North Star. Douglass made several trips to Europe, and during one of his visits to England he became legally free when British supporters raised funds to buy his freedom from his American enslaver. He was the most photographed American of the nineteenth century, and he is also remembered for being the first African-American to be nominated for the position of Vice President of the United States. A symbol for freedom, human rights, equality, Douglass also supported campaigns for women’s suffrage.

 

Original portrait by Samuel J. Miller.

 

Previous              Next

Omar Victor Diop - Prince Dom Nicolau (1830?–1860)

Prince Dom Nicolau

(1830?–1860)

Omar Victor Diop
Prince Dom Nicolau (1830?–1860)
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

Dom Nicolau eli Kongon prinssi tunnettiin myös nimellä Nicolau I Misakimia Nimi. Häntä pidetään ensimmäisenä afrikkalaisena johtajana, joka tuomitsi siirtomaavallan julkisesti. Nicolau ei kuitenkaan ollut kruununperijä. Hän opiskeli Lissabonissa ja Luandassa ja sai viran Portugalin virkamiehenä Luandassa vuonna 1850. Vuonna 1859 hän lähetti Lissabonissa ilmestyvään portugalilaiseen sanomalehteen kirjeen, jossa hän vastusti Portugalin kaupallista ja poliittista toimintaa sekä sotilaallista laajentumista. Kirjeen julkaiseminen vaaransi hänen virkamiesuransa, ja hän sai surmansa yrittäessään paeta Angolasta. Nicolausta Lissabonissa vuonna 1845 tehdyt aikalaiskaiverrukset viittaavat siihen, että hän oli tuolloin 15–20-vuotias.

 

Alkuperäisen kaiverruksen tekijä tuntematon.

 

Edellinen              Seuraava

SV

Dom Nicolau, Prins av Kongo, även känd som Nicolau I Misakimia Nimi, var kanske den första afrikanska ledaren som offentligt tog avstånd från det koloniala inflytandet. Nicolau, som inte var arvtagare till tronen, studerade i Lissabon och Luanda och började 1850 arbeta inom den portugisiska förvaltningen i Luanda. I en insändare publicerad i en portugisisk tidning i Lissabon 1859 protesterade han mot Portugals ekonomiska och politiska aktivitet och landets militära expansion. Brevet skadade hans karriär inom förvaltningen och han dog under ett försök att fly från Angola. Att döma av gravyrer som gjordes av Nicolau under ett besök i Lissabon 1845 var han då ungefär mellan femton och tjugo år gammal.

 

Originalgravyr av okänd konstnär.

 

Tidigare              Nästa

EN

Dom Nicolau, Prince of Kongo, also known as Nicolau I Misakimia Nimi, was perhaps the earliest African leader to publicly denounce colonial influences. Not an heir to the throne, Nicolau was educated in Lisbon and Luanda, and joined the Portuguese civil service in Luanda in 1850. He protested against Portuguese commercial and political activity as well as military expansion by publishing a letter in a Portuguese newspaper in Lisbon in 1859. The publication of the letter directly imperilled his civil service career and he lost his life during his attempt to flee Angola. Contemporary engravings of Nicolau during his visit to Lisbon in 1845 suggest that he was then perhaps between fifteen and twenty years of age.

 

Original engraving by an unknown artist.

 

Previous              Next

Omar Victor Diop - A Moroccan Man (1913)

A Moroccan Man (1913)

Omar Victor Diop
A Moroccan Man (1913)
sarjasta / ur serien / from Diaspora 2014
© Omar Victor Diop / Courtesy of Galerie MAGNIN-A, Paris

FI

José Tapiró y Baró (s. 1836 – k. 1913) oli espanjalainen taidemaalari, joka tunnetaan parhaiten marokkolaisista tekemistään akvarellimuotokuvista. Vuonna 1871 hän matkusti Tangeriin, mikä osoittautui ratkaisevaksi hänen uralleen. Hän muutti sinne pysyvästi 1876. Tarkempia tietoja hänen kuvaamistaan henkilöistä ei ole tiedossa.

 

Alkuperäisen maalauksen tekijä José Tapiró y Baró.

 

Edellinen              Alkuun

SV

José Tapiró y Baró (f. 1836, d. 1913) var en spansk målare, mest känd för de akvarellporträtt han målade i Marocko. Han reste till Tangier 1871, vilket kom att få en avgörande betydelse för hans karriär. År 1876 flyttade han dit för gott. Närmare detaljer om personerna han avporträtterade finns inte.

 

Originalmålning av José Tapiró y Baró.

 

Tidigare              Till början

EN

José Tapiró y Baró (b. 1836–d. 1913) was a Spanish painter, best known for his watercolour portraits from Morocco. In 1871 he travelled to Tangier, which proved decisive for his career. He moved there permanently in 1876. Further details about the sitters he portrayed are unknown.

 

Original painting by José Tapiró y Baró.

 

Previous              Beginning