Lacerate (2020) on kuin eloon herännyt, ylellisen talon rappeutuviin huoneisiin lavastettu vanitas-maalaus, joka kuvaa dramaattisten tapahtumien jälkeistä odottavaa hetkeä. Kamera vaeltaa verkkaisesti talossa seuranaan lauma levottomasti käyttäytyviä metsästyskoiria. Jotain irrationaalista, animalistista ja tiedostamatonta on päästetty valloilleen. Lattialla makaa kuollut mies, jonka kurkku on leikattu auki, ja koirat haistelevat ja tökkivät häntä kuin mitä tahansa lihapalaa.
Teos on innoittunut flaamilaisten asetelmamaalausten sekä mytologisen ja raamatullisen taiteen ikonografiasta, mutta sen tärkeimpänä viitteenä on italialaisen barokkimaalari Artemisia Gentileschin kuuluisa teos Judith surmaa Holoferneen (n. 1620). Tätä esifeministiseksi kostotarinaksi tulkittua maalausta on luettu usein allegoriana sukupuolittunutta väkivaltaa vastaan tehdylle itsepuolustukselle. Janis Rafan teos on valmistunut korona-aikana osana hanketta, joka käsitteli naisiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa. Rafan tavoitteena oli tehdä elokuva sukupuolesta ja väkivallasta ilman, että naishenkilö esitettäisiin pelastusta odottavana uhrina. Laceratessa naisesta tulee itseään puolustava, vääryydet kostava teloittaja talossa, joka on väkivallan kohteeksi joutuneen kehon tavoin loukattu ja repaleinen.
Rafa peilaa väkivallan käsitettä länsimaisen taidehistorian rinnalla patriarkaaliseen ja ihmiskeskeiseen historiaamme. Teoksen varsinaisia päähenkilöitä ja kerronnan liikkeellepanevia voimia ovat koirat, jotka edustavat teoksessa paitsi eläimellisyyttä ja vaistoja myös suojelua ja vapautusta. Väkivallan periytymisen käsitettä korostavalle Rafalle ne merkitsevät vaihtoehtoista tapaa puhua väkivallasta riippumatta siitä, kohdistuuko se naisiin, eläimiin tai ympäristöömme.
Janis Rafa (s. 1984 Ateena) työskentelee ensisijaisesti liikkuvan kuvan parissa elokuvan kieltä hyödyntäen. Hänen realismia ja fiktion elementtejä yhdistävät teoksensa tutkivat ihmisen ja muiden lajien välisiä suhteita sekä käsittelevät yleismaailmallisia teemoja, kuten kuolevaisuutta, rinnakkaiseloa ja ympäristötietoisuutta.
Näyttely on saanut tukea Museovirastolta. Teoksen on tilannut ja tuottanut Fondazione In Between Art Film osana Mascarilla 19 – Codes of Domestic Violence -hanketta.
Courtesy of the artist; Fondazione In Between Art Film.
