Maaliskuussa 1899 Helsingin yli lensi tulipallo ja hetken ajan luultiin jo maailmanlopun koittaneen. Meteoriitti osui jäähän Bjurbölen lahteen Porvoossa. Sanomalehtikirjoituksissa meteoriitti tulkittiin pian sivistyneestä lännestä lähetettynä viestinä Venäjän vallasta vapautumisesta. Tulkinta perustui muinaisruotsin majavaa tarkoittavaan sanaan ‘bjur’ (venäjäksi bobr). Putoamispaikka Bjurböle (venäjäksi Bobrikovo) kiihdytti spekulaatioita, ja lähellä sijainneen kenraalikuvernööri Bobrikovin huvilan pääteltiin näin olleen meteoriitin alkuperäinen kohde.
Merenpohjasta nostetusta Bjurbölen meteoriitista valmistettiin kipsikopio, jota esiteltiin maamme historian kannalta ratkaisevimmassa ulostulossa, vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä. Kopio asetettiin näytteille Suomen paviljongin ytimeen ja se ympäröitiin suomalaisen taiteen, elinkeinon, koulutuksen ja tieteen saavutuksilla, joiden tarkoituksena oli vakuuttaa muu maailma Suomen kuulumisesta läntisiin sivistysmaihin. Maantieteellisenä huippusaavutuksena esiteltiin Maantieteellisen Seuran laatima ensimmäinen Suomen kartasto sekä seuran julkaisemia rotutieteellisiä tutkimustuloksia. Ylpeydenaiheina olivat myös aikakauden merkittävimpien taiteilijoiden ja arkkitehtien panostukset, kuten Akseli Gallen-Kallelan maalaukset ja hänen suunnittelemansa Liekki-ryijy.
Vaikka Suomen paviljonki loi illuusiota jylhästä kivisestä rakennuksesta, oli se suureksi osaksi kyhätty pressuista ja kipsistä. Myös egyptiläisen filologi Ahmad Zaki Pashan aikalaismatkakertomus maailmannäyttelystä problematisoi autenttisuuden tematiikkaa rinnastamalla toisiinsa suomalaisen ja Lähi-Idän tekstiiliperinteen tekniikoita ja ornamentiikkaa. Fake Star pohtii tätä aidon ja kopion suhdetta fiktiivisen kansallisen yhteenkuuluvuuden kontekstissa. Näyttelyn keskiössä nähdään Al-Nawasin ja Henrikssonin tuftaus-menetelmällä tekemä, visuaalisia lainoja Gallen-Kallelan taiteesta ottava ryijy. Näyttelyyn on myös saatu lainaan Pariisin maailmannäyttelyssä esillä ollut Bjurbölen meteoriitin alkuperäinen kipsikopio sekä harvinainen, Suomen paviljongista säilynyt vitriini.
Kiitos: Keski-Suomen museo, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus / geologiset kokoelmat, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Selina Väliheikki, Taidekoulu Maa, TAIKE Uudenmaan taidetoimikunta ja Tiina Saivo / Aalto-yliopisto.
*
Taiteilija/kuraattori Ahmed Al-Nawas (s. 1980) ja kuvataiteilija Minna Henriksson (s. 1976) ovat työskennelleet yhdessä vuodesta 2015 alkaen tarkastellen kriittisesti historiaa ja politisoiden sitä taiteen keinoin. Heidän teoksensa pohjautuvat arkistotutkimukseen ja niissä on usein käsityö vahvasti mukana.
