Kun valo valaisee näkyväksi jotain, tulee se samalla korostaneeksi sitä ympäröivää pimeyttä. Tämä näköaistin katvealue viittaa tiedon rajallisuuteen, sekä avaa mahdollisuuden kuvittelulle. Valaiseeko valo lopulta jotain merkityksellistä, vai onko sen tarkoitus vain piirtää ääriviivat pimeydelle? Valon ja pimeyden nopeassa vaihtelussa ei voi olla varma siitä, mitä kuvassa todella näkee, ja mikä on omaa mielikuvituksen tuotetta.
Hälytystila -teoksessa (2025, 6:55 min) luonnonäänet kuulostavat hälytysajoneuvojen ääniltä sekoittuessaan koneiden ja ihmisen tuottamiin urbaaneihin ääniin. Toistot ja rytmit muistuttavat elämää ylläpitävästä sykkeestä luoden tunteen turvasta ja jatkuvuudesta. Teoksen lähtökohtana on ollut psykologinen, epämääräinen tunnetila jatkuvasta hälytystilassa olemisesta – oli kyse sitten henkilökohtaisesta arkielämän tasosta, maailmanpoliittisesta tilanteesta tai koko ihmiskunnan selviytymisestä ilmastonmuutoksen keskellä.
Pasi Autio (s. 1974) on helsinkiläinen mediataiteilija, joka käyttää välineinään liikkuvaa kuvaa, ääntä, performanssia ja valokuvaa. Hänen teoksensa ovat käsitelleet ihmisen epätasa-arvoista vuorovaikutusta ekosysteemissä, mielen ja kehon yhteyttä, yksinäisyyttä, hetkellisyyttä ja kuolemaa. Vakavista aiheistaan huolimatta hänen teoksiinsa liittyy usein myös humoristisia piirteitä. Autio on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston valokuvataiteen koulutusohjelmasta, ja hänen teoksiaan on esitetty lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä vuodesta 2000 alkaen.
Teoksen tuotantoa ovat tukeneet AVEK ja Konstsamfundet. Näyttelyä tukee Museovirasto.
