Museon historia

Keväällä 1904 Puolalanmäellä vietettiin Turun taidemuseon ensimmäisen näyttelyn avajaisia vastavalmistuneessa, arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnittelemassa graniittipalatsissa. Vuonna 1888 avatun Ateneumin jälkeen Suomen toinen taidemuseo sai osakseen suurta huomiota. Esillä oli aikakauden suomalaisen nykytaiteen lisäksi teoksia pohjoismaisilta ja ranskalaisilta taiteilijoilta. Juryn jäseninä näyttelyssä esiteltävät teokset olivat valinneet taiteilijat Albert Edelfelt ja Eero Järnefelt. Museon vihkiäisnäyttelyssä vieraili viiden viikon aikana 8 301 kävijää. Asukkaita Turussa oli tuolloin 42 000, mihin suhteutettuna näyttelyä voi pitää todellisena menestyksenä.

”Miten elää Turussa, Aito maalarisielu?”

Suunnitelmia taidemuseon perustamisesta Turkuun oli elätelty jo vuosia ennen Puolalanmäen museorakennuksen valmistumista. Vielä 1800-luvun alussa Suomesta puutuivat kuitenkin kaikki taiteen luomista ja harrastamista tukevat instituutiot, yleisölle avoimet kokoelmat, taidekoulut ja lehtien säännöllisesti julkaisemat kritiikit sekä muu julkinen taidekeskustelu.

Suomen ensimmäinen piirustuskoulu avattiin Turkuun vuonna 1830 maalarien oppikunnan oppilaitokseksi. Vuonna 1852 Turun piirustuskoulu siirtyi muutamaa vuotta aiemmin Helsinkiin perustetun Suomen Taideyhdistyksen hallintaan. Opiskelijat harjoittelivat piirtämistä malleinaan litografisia mallilehtiä ja antiikin veistoksista tehtyjä kipsimalleja. Maalaus ei kuulunut opetusohjelmaan, mutta kiinnostuneimmat oppilaat saivat kokeilla öljymaalausta normaalien tuntien jälkeen. Piirustuskoulu pysyi Suomen Taideyhdistyksen omistuksessa vuoteen 1906 asti, jolloin se siirtyi Turun Taideyhdistyksen hallintaan.

Turun Taideyhdistys, joka on pysynyt Turun taidemuseon taustaorganisaationa museo avaamisesta tähän päivään asti, perustettiin vuonna 1891. Taideyhdistyksen takana oli varsin vakuuttava joukko kaupungin kulttuurin ja talouden eliittiä. Yksi hankkeen tärkeimmistä alkuunpanijoista oli piirustuskoulun esimiehenä vuodesta 1888 alkaen toiminut taiteilija Victor Westerholm, josta tuli Taideyhdistyksen ja myöhemmin myös Turun taidemuseon ensimmäinen intendentti. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin lehtori Gustaf Cygnaeus. Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat myös teollisuusmiehet Fredric Rettig ja Ernst Dahlström.

Yhdistys ryhtyi heti organisoimaan myös näyttelytoimintaa. Ensimmäinen näyttely avattiin 11. toukokuuta 1891 kaupungintalon juhlasalissa. Ensimmäiset hankinnat tehtiin vuoden 1892 vuosinäyttelystä, josta yhdistys osti kokoelmiinsa muun muassa Emil Wikstömin veistoksen Viattomuuden uni. Ratkaiseva rooli hankinnoista päätettäessä kuului intendentti Victor Westerholmille, jolla oli laajat henkilökohtaiset yhteydet Suomen taiteilijakuntaan. Suuri osa Turun taidemuseon tunnetuimmista ja suosituimmista kultakauden töistä onkin hankittu oman aikansa nykytaiteena. Esimerkiksi Axel Gallénin naturalistinen Akka ja kissa ostettiin taideyhdistyksen kokoelmiin 1895 vuosinäyttelystä ja Gunnar Berndtsonin Kesä hankittiin taiteilijalta vuonna 1894.

Mesenaatteja, arkkitehtejä ja toteutuneita unelmia

Ajatus museosta ja vakituisesta näyttelytilasta Turkuun oli mukana Taideyhdistyksen tavoitteissa sen perustamisesta asti. Vuonna 1895 Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa puheenjohtaja ilmoitti nimettömästä 150 000 markan lahjoituksesta, joka oli tarkoitettu käytettäväksi yhdistetyn kirjaston ja taidemuseon rakentamiseen. Lahjoituksen takana olivat veljekset Ernst ja Magnus Dahlström. Ennen kuin taidemuseo-kirjaston rakennustöitä ehdittiin aloittaa, sai Turun kaupunki toisen suuren lahjoituksen. Marraskuussa 1897 Fredrik Rettig lahjoitti varat kirjaston rakentamista varten, mikä vapautti Dahlströmit keskittymään taidemuseoon.

Turun kaupunginvaltuutetut pohtivat pitkään kummankin rakennuksen sijoituspaikkaa. Taidemuseon kohdalla harkittiin muun muassa Lönnrotinpuistoa ja tuomiokirkon läheisyydessä sijaitsevaa Brahenpuistoa. Päätös tehtiin lopulta marraskuussa 1898, ja museon suunnittelu päästiin aloittamaan Puolalanmäelle. Puuttoman kukkulan huipulla kohosi tuohon aikaan ainoastaan palotorni ja sen rinteille levittäytyivät vaatimattomat puuhökkelit. Taidemuseon suunnitelmista julistettiin vuonna 1900 arkkitehtikilpailu, jonka voittajaksi valittiin Helsingin polyteknillisen koulun professori Gustaf Nyström. Rakennustyöt päästiin aloittamaan keväällä 1902.

Taidemuseorakennuksen alakerran salit suunniteltiin Turun piirustuskoulun käyttöön. Valo virtasi sisään leveistä ja korkeista ikkunoista. Tiloista suurin, itäpäädyn pylvässali, varattiin veistoluokaksi. Kolmessa muussa koulun käytössä olleessa huoneessa harjoiteltiin maalausta ja piirustusta. Museon intendentin ja piirustuskoulun johtajan Victor Westerholmin ateljee sijaitsi alakerran länsikulmassa. Taideyhdistyksen näyttelysalit sijoitettiin rakennuksen yläkertaan. Näyttelyvieraiden sisäänkäynti oli nykyisellä paraatipaikallaan Aurakadun päässä ja saleihin kuljettiin komean eteisaulan kautta. Kulku piirustuskoulun tiloihin tapahtui sen sijaan rakennuksen takaa.

Oman museorakennuksen saaminen vilkastutti huomattavasti Turun Taideyhdistyksen toimintaa. Museon ensimmäisten vuosikymmenien aikana järjestettiin perinteisen vuosinäyttelyn lisäksi vuosittain 3-5 ryhmä- tai erillisnäyttelyä. Kotimaisten taiteilijoiden lisäksi esiteltiin pohjoismaista taidetta. Suurta suosiota saavutti muun muassa 1913 järjestetty Carl Larssonin näyttely. Larssonin idyllinen kuvamaailma keräsi tuolloin yhtä paljon ihailua turkulaisten keskuudessa kuin sata vuotta myöhemmin, vuonna 2011. Museossa järjestettiin myös luentoja kotimaisesta taiteesta ja taidehistorian akateemisia kesäkursseja.

Turun taidemuseon kokoelman ensimmäinen teos saatiin lahjoituksena jo kolme vuosikymmentä ennen museon valmistumista. 1870-luvulla neiti Anna Gylich lahjoitti Erik Johan Löfgrenin maalauksen Pyhä Cecilia ”ikään kuin Turun taulumuseon aluksi”. Intendenttinä Victor Westerholmin johti rohkeaa hankintapolitiikkaa. Vihkiäisnäyttelystä tehtiin useita hankintoja, jotka nykyään ovat kokoelman tunnetuimpia teoksia, muun muassa Axel Gallénin Joukahaisen kosto ja Helene Schjerfbeckin Kotona. Westerholmin aikana ostettiin kaikkiaan kuusi Schjerfbeckin modernistista maalausta ja useita muita omana aikanaan vähäisemmälle huomiolle jääneiden suomalaisten naistaiteilijoiden teoksia.

Taidetta talon tapaan

Victor Westerholm johti Turun taidemuseota vuoteen kuolemaansa 1919 asti. Hänen seuraajakseen valittiin piirustuskoulun johtavana opettajana toiminut Ragnar Ungern. Vuonna 1923 vakinaiseksi intendentiksi valittiin taiteilija Axel Haartman, joka johti taidemuseota vuoteen 1953 asti. Jo Haartmanin kauden alkaessa taidemuseorakennus oli käynyt ahtaaksi, mitä pyrittiin helpottamaan ottamalla osa alakerran huoneista museon käyttöön. Järjestely ei kuitenkaan riittänyt ja vuonna 1933 piirustuskoulu joutui lähtemään kokonaan Puolalanmäeltä.

Toisen maailmansodan syttyessä Turun taidemuseon kokoelmat jouduttiin evakuoimaan museosta kahdesti. Talvisodan alla lokakuussa 1939 päätettiin siirtää osa kokoelman merkittävimmistä maalauksista suojaan Kuitian kartanoon Paraisille. Jatkosodan aikana kokoelma vietiin ensin museon kellariin, josta sen osia siirrettiin pikkuhiljaa turvallisempiin paikkoihin ympäri Turkua sekä ympäröivää maaseutua.

Taidemuseon toiminta supistui sotien aikana, mutta näyttelyitä pyrittiin kuitenkin järjestämään edes muutama vuodessa. Sodasta huolimatta näyttelyiden yleisömäärät pysyivät yllättävän suurina. Toimintaa vaikeutti muun muassa polttoaineen säännöstely, joka esti museon lämmittämisen talvikuukausina. Useimpina päivinä pakkasrajalla pysyttelevä sisälämpötila karkotti kävijät, teki museossa työskentelyn mahdottomaksi ja vaurioitti teoksia.

Axel Haartmania Turun taidemuseon johtajana seurasi FM Erik Bergh, jonka kausi kesti vielä edeltäjäänsäkin pidempään, vuodesta 1953 vuoteen 1989. Museorakennus kävi vuosina 1958–1965 läpi perusteellisen saneerauksen. Vuonna 1980 perustettiin Museoviraston ohjeistama aluetaidemuseoiden verkosto vastauksena heränneeseen keskusteluun kulttuurin painottumisesta suuriin kaupunkeihin. Turun taidemuseosta tuli oman ympäristönsä aluetaidemuseo vuonna 1981. Vuonna 1985 taidemuseon koko ajan laajenevaa toimintaa tukemaan perustettiin myös Turun Taidemuseon Ystävät ry, jonka tarkoituksena on osallistua museon kokoelmien kartuttamiseen sekä tukea julkaisutoimintaa.

Taidemuseorakennuksen 100-vuotispäivän lähestyessä ryhdyttiin suunnittelemaan kattavaa peruskorjausta ja laajennusta. Hanke saatiin viivästysten jälkeen alkuun kun parkkiluola Louhen rakennustyöt Puolalanmäen alla pakottivat taidemuseon muuttamaan väliaikaisesti pois tiloistaan. Museo toimi vuodesta 1999 vuoteen 2004 Vartiovuoren tähtitornissa.
 
Sekä museon ulko- että sisätiloissa pyrittiin kunnioittamaan rakennuksen alkuperäistä ilmettä. Saavutettavuutta lisättiin rakentamalla invanostin sekä erillinen lasinen porrashuone, johon voitiin sijoittaa myös hissi. Näkyvä muutos tapahtui myös museon yleisötiloissa, joille saatiin lisää alaa kun edellisessä remontissa rakennetun teosvaraston välipohja ja sen alla sijainneet väliseinät purettiin. Paikalle tehtiin muun muassa vaatenaulakot sekä näyttelytiloja. Myös museokauppa ja kahvila saivat remontin jälkeen entistä paremmat tilat.

Taidemuseo pääsi muuttamaa takaisin Puolalanmäelle vuonna 2005 ja uusia avajaisia sekä museon 101-vuotispäiviä juhlittiin huhtikuun lopussa. Uudistuneissa tiloissa museotoimintaa pystyttiin jatkamaan vakaana ja entistäkin laajempana. Näyttelyiden toteuttamisessa on tehty kiinteästi yhteistyötä muiden suomalaisten taidemuseoiden kanssa. Tärkeitä ulkomaisia yhteistyökumppaneita ovat olleet muun muassa Tallinnan taidemsueo Kumu ja Malmön taidemuseo. Kokoelma karttuminen on jatkunut sekä ostojen että lahjoitusten avulla ja sen osia pyydetään ahkerasti lainaksi näyttelyihin sekä Suomeen että ulkomaille. Taideyhdistyksen päämäärissä alusta asti mukana ollutta tavoitetta laajentaa suomalaista taideyleisöä toteutetaan edelleen sekä monipuolisen näyttelyohjelman että opastusten, luentojen ja taiteilijatapaamisten välityksellä. 


Suomen museohistoria. Toim. Susanna Pettersson & Pauliina Kinanen. SKS, 2010.
Turun taidemuseo – 101 vuotta nykytaidetta. Toim. Mia Tykkyläinen. Turun taidemuseo, 2005.
Turun taidemuseo – Turun Taideyhdistyksen kokoelmat. Toim. Erik Bergh & Päivi Hovi, Konstföreningen i Åbo – Turun Taideyhdistys r.y. 1984.
Willner-Rönnholm, Margareta: Taidekoulun arkea ja unelmia – Turun Piirustuskoulu 1830–1981. Turun maakuntamuseo – Turun taidemuseo, 1996.

Turun taideyhdistyksen vuosikertomukset 1939–1945.

Turun taidemuseo, Aurakatu 26, 20100 Turku, Puh. 02 2627 100. © 2014