Suomen taiteen kultakauden teoksia lahjoituksena Turun taidemuseolle
05.05.2010

Turkulaiset Anneli Laine ja Lauri Juntunen  ovat lahjoittaneet Turun taidemuseolle kolme merkittävää Suomen taiteen kultakauden teosta Turun tulevaa kulttuuripääkaupunkivuotta 2011 silmällä pitäen. Teokset ovat:

Ferdinand von Wright: Tappelevat kukot, 1872
Akseli Gallen-Kallela: Aino-tarun osaluonnos, 1888
Hugo Simberg: Piiritanssi, 1898

Kaikki kolme teosta ovat öljymaalauksia ja täydentävät museon kokoelmaa erinomaisella tavalla: Ferdinand von Wrightin maalaus Tappelevat kukot edustaa taiteilijan tuotannon parhaimmistoa ja poikkeaa kerronnalliselta aiheeltaan museon aikaisemmin omistamista taiteilijan lintuaiheisista teoksista. Hugo Simbergin teos Piiritanssi tuo ilmeikkään ja kaivatun piruaiheen taiteilijan maalausten teosryhmään. Akseli Gallen-Kallelan Aino-tarun osaluonnos puolestaan täydentää hienolla tavalla jo taiteilijan elinaikana museoon hankittua Väinämöinen ja Aino -harjoitelmaa, joka on kolmiosaisena maalauksena toteutuneen Aino-tarun hieman myöhäisempi osatutkielma.

Lahjoituksen merkittävyyttä ja harvinaisuutta lisää se, että von Wright -veljesten maalauksia on saatu museon kokoelmaan viimeksi 1994, Simbergin 1990 ja Gallen-Kallelan 1972. Nyt vastaanotetut teokset muistuttavat jälleen kerran siitä, miten tärkeitä lahjoitukset ovat museon kokoelman kartunnalle.

Teosesittelyt

Ferdinand von Wrightin (1822–1906) Tappelevat kukot -maalauksessa asetelma on sama kuin taiteilijan viisitoista vuotta myöhemmässä, tunnetussa Taistelevat metsot -teoksessa: kaksi uroskanalintua ottaa toisistaan mittaa. Maalauksen aihe on ilmeisesti peräisin taiteilijan omasta elinympäristöstä Haminalahden sukukartanon mailla Kuopion kupeessa. Taiteilijan tiedetään pitäneen pihapirissään lintuja, joita hän tutki ja hyödynsi sitten teostensa malleina. Ihmisen muokkaamaan kulttuurimiljööseen sijoittuvassa kukkojen kohtaamisessa on samanlainen dramaattinen jännite kuin luonnonmaisemassa kuvatussa metsojen kaksintaistelussa. Valon ja varjon voimakas vuorottelu lisää kohtauksen tehoa: mittelö tapahtuu kuin näyttämöllä.

Hugo Simbergin (1873–1917) taiteen keskeisiä toimijoita ovat pikkupirut. Ne ilmestyivät hänen tuotantoonsa jo varhain, nuoren taiteilijan oltua Akseli Gallen-Kallelan opissa. Piruja kuvatessaan Simberg on käyttänyt vahvaa ääriviivaa ja voimakkaita värejä taiteellisena etäännyttämiskeinona. Pirut vertautuvat ihmisiin ja tulkitsevat inhimillisiä tunnetiloja ja kohtaloita. Kansanperinteestä juontuviin piruaiheisiin liittyy aika ajoin myös annos surumielisyyttä. Etualan ilakoivien, yhteisöllisten pikkupirujen ja taustalla vaeltavan yksinäisen kulkijan synnyttämä vastakkaisuus luovat pienikokoiseen Piiritanssi-maalaukseen melankolisen sisällön, joka ehkä heijastaa taiteilijan kokemaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta ennen hänen avioitumistaan. Vaikka teos on syntynyt Simbergin Italian-matkalla, se on maisemaltaan ja mielenlaadultaan hyvin suomalainen.

Axel Gallénin (1865–1931, noin vuodesta 1907 lähtien Akseli Gallen-Kallela) varhainen, kivellä istuvaa Ainoa ennen hukuttautumista esittävä harjoitelma on syntynyt Pariisissa. Kalevala-runokokoelman Aino on esitetty suomalaisessa järvimaisemassa, jossa näkyy myös yksi hänet kuolemaan johdattaneista vedenneidoista. Huomio kiinnittyy luonnonmukaisesti, jos kohta suurpiirteisesti, toteutetun taruaiheen ja sen kullalla korostettujen kulmien väliseen tyylilliseen eriparisuuteen. Luonnos onkin hyvin varhainen esimerkki kultavärin käytöstä taiteilijan muutoin ranskalaisen realismin hengessä toteutetussa varhaistuotannossa. Kultaväriä käyttämällä taiteilija on siirtänyt ja ylevöittänyt tapahtuman myytin maailmaan kuuluvaksi.

Kaikki kolme teosta ovat esillä Turun taidemuseossa 25.2.2010 alkaen.
Turun taidemuseo, Aurakatu 26, 20100 Turku, Puh. 02 2627 100. © 2014