Iso suukko!
25.9.2007–13.4.2008

Turun taidemuseon kokoelmateoksia esittelevä "Iso suukko!" -näyttely kutsuu mukaan matkalle nykytaiteeseen ja kysyy: Mitä sinä tunnet?
Nykytaiteen aiheiden kirjo on yhtä laaja kuin elämä itse, ja siksi sillä on kyky herättää katsojassa voimakkaitakin tunteita. Se saa meidät hyvälle tuulelle, se herättää uinuvia muistoja, se voi pelastaa päivämme. Nykytaiteen ensisijainen tehtävä ei kuitenkaan ole miellyttää katsojaa, ja siksipä se voi herättää meissä myös torjuntaa. "Iso suukko!" lähestyy nykytaidetta katsomiskokemuksen kautta. Näyttely kannustaa pohtimaan sitä, minkälaisin odotuksin lähestymme taidetta ja miten se meihin vaikuttaa.

Nykytaiteen tunnusmerkkeihin kuuluu ajankohtaisuus. Kaikki "Iso suukko!" -näyttelyn teokset kertovat omasta ajastaan – olipa sitten kysymys 1960-luvusta, jolloin suomalaisen nykytaiteen katsotaan varsinaisesti syntyneen, tai meitä lähempänä olevasta hetkestä. Näyttelyyn on valittu teoksia nykytaiteen kaikilta vuosikymmeniltä. Koska Turun taidemuseon laajasta kokoelmasta vain pieni osa voidaan esitellä kerrallaan, näyttelyyn on valittu useita teoksia, joita ei ole nähty vuosiin. Tärkeän lisän näyttelyyn tuovat vastikään Turun taidemuseon kokoelmaan liitetyt työt, joiden joukossa on mm. Turun Taidemuseon Ystävät ry:n museolle tekemiä lahjoituksia.

Näyttely koostuu viidestä teemasta. "Liike-energiaa" näyttää, miten vauhdin tuntu ja liikkeen vaikutelma saadaan aikaan taiteen keinoin. Valtiaat ja vallattomat tuo esiin yhteiskuntakriittistä taidetta, jossa huumorillakin on sijansa. Aisti-ilotteluun kutsuva "Kuumia tunteita" on vallannut museon suurimman näyttelysalin. "Outoa mutta kiinnostavaa" liittyy havaitsemiseen ja tulkintojen tekemiseen. "Takaisin luontoon" tarkastelee sitä, miten perinteikästä luontoaihetta käsitellään nykytaiteessa. "Iso suukko!" -näyttelyssä on esillä teoksia mm. Mauno Hartmanilta, Simo Heleniukselta, Ismo Kajanderilta, Manno Kalliomäeltä, Kaisu Koivistolta, Silja Rantaselta, Jaakko Sieväseltä, Kain Tapperilta, Esko Tirroselta ja Marianna Uutiselta.

Koska olemme katsojina kaikki erilaisia, voi teos, joka yhdelle on elämys, jättää toisen kylmäksi. Eikä kaikesta tarvitsekaan pitää! Tärkeitä on antaa hetki ajastaan sille vaikealtakin tuntuvalle teokselle ja pohtia, mitä se yrittää kertoa. Ja mikä sitten on taidetta? Tähänkin on olemassa yhtä monta vastausta kuin on vastaajia.

 

Akseli Gallen-Kallelan kaksi varhaista merkkiteosta rinnakkain Turun taidemuseossa 25.9.2007–13.4.2008


Samanaikaisesti Iso suukko! -näyttelyn kanssa Turun taidemuseon kävijöillä on mahdollisuus nähdä Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) kaksi varhaisteosta rinnakkain: Turun taidemuseon "Akka ja kissa" (1885) saa vierelleen Ateneumin taidemuseon omistaman maalauksen "Poika ja varis" (1884). Näi-den lisäksi esillä on joukko muita taiteilijan 1880- ja 1890-luvun teoksia museon omasta kokoelmasta.

"Akka ja kissa" oli Akseli Gallen-Kallelan ensimmäinen suurikokoinen kansankuvaus. Taiteilija maalasi teoksen ulkona noudattaen 1800-luvun jälkipuoliskon ranskalaisen ulkoilmamaalauksen ja naturalismin periaatteita. "Akka ja kissa" -teoksen mallina oli Salon seudulla lampaita paimentamalla itseään elättänyt erakko, jota kutsuttiin Lammasmummoksi. Aikakauden realistiselle taiteelle oli tyypillistä kuvata yhteiskunnan vähäosaisia. Myös aitoutta ja alkuperäisyyttä ihannoitiin, ja niiden uskottiin parhaiten löytyvän kansanihmisten parista. Todellisuutta ei kaunisteltu, vaan pikemminkin korostettiin kuvauskohteen päinvastaisia ominaisuuksia. "Akka ja kissa" oli esillä Pariisin Salongissa 1886. Suomessa sitä aluksi kavahdettiin, eikä Suomen Taideyhdistys ostanut sitä Ateneumin kokoelmiin. Victor Westerholm hankki maalauksen 1895 vain muutamia vuosia aikaisemmin perustetun Turun Taideyhdistyksen kokoelmiin.  

Vuotta aikaisemmin, kesällä 1884, Akseli Gallen-Kallela oli maalannut lapsuudenkotinsa maisemissa Tyrväällä Satakunnassa maalauksen Poika ja varis. Maalatessaan teosta taiteilija oli vain 19-vuotias ja sovelsi siihen hämmästyttävän kypsällä tavalla uutta ranskalaista maalaussuuntausta – ennen ensim-mäistä Pariisin-matkaansa. Kuvauskohteeksi valikoitui tuttu poika, joka havainnoi uteliaana ympäristö-ään. Aiheeltaan, rajaukseltaan ja tyyliltään rohkeasta maalauksesta ei löydy muuta kiinnekohtaa mai-semaan kuin tallattu nurmi, joka ympäröi nämä kaksi elävää olentoa. Ateneumin kokoelmiin maalaus hankittiin 1911.

Aikoinaan hyvin radikaaleista maalauksista on vuosien saatossa tullut eräänlaisia suomalaisen kansan tunnuskuvia, joista välittyy ihmisten läheinen yhteys luontoon.

Raffaello Gambogin Luostarin hoidokki ensi kertaa esillä Turun taidemuseossa25.9.2007–13.4.2008


Taiteilijapariskunta Elin Danielson-Gambogin ja Raffaello Gambogin muutettua Italian Volterraan Raffaello Gambogi (1874–1943)  alkoi maalata monumentaaliteosta "Hullut" ("Le Pazze", 1906; 2 x 4 m), joka kuvaa paikallisen mielisairaalan naispotilaiden elämää. Museoammattilaiset Italiassa olivat kiinnostuneita hankkimaan teoksen, mutta sen suuri koko esti hankkeen toteutumisen. Myöhemmin Elin Danielson-Gambogi toi teoksen Suomeen ja yritti myydä sitä siinä kuitenkaan onnistumatta. Teos jäi maahamme, ja 1946 turkulainen antiikkikauppias Esko Uro lahjoitti maalauksen irtileikatun keskiosan Turun taidemuseolle. Keskiosa on kulkenut museon kokoelmassa nimellä "Luostarin hoidokki" (2 x 1m). Muu osa teoksesta on yhä kadoksissa. Vasta viime viikkoina Turun taidemuseon on saanut lisää tietoa lahjoitetun osan vaiheista.

Huonossa kunnossa ollut keskiosa konservoitiin Didrichsenin taidemuseon laajaa Elin Danielson-Gambogin "Italian valossa" -näyttelyä varten Italian kulttuuri-instituutin, Consart Oyn ja kuljetusliike TNT:n tuella.  Nyt teos nähdään ensimmäistä kertaa Turun taidemuseossa.

Turun taidemuseo, Aurakatu 26, 20100 Turku, Puh. 02 2627 100. © 2014