Punaste lippude all
Stalinin ajan taidetta Viron taidemuseon kokoelmasta
8.5.–31.8.2008

Turun taidemuseon kesänäyttely 2008 esittelee näyttävän kokonaisuuden Viron lähihistoriasta.


Koko museon täyttävä Punaste lippude all pureutuu Stalinin ajan romanttiseen taidekäsitykseen. Propaganda ja provokaatio, sosialismi ja neuvostojärjestelmään sopeutuminen kuvattiin mahtipontisiin teoksiin, jotka sisältävät historiallisia valheita ja hämmentäviä tarinoita. Ristiriitaiset ja realistiseen tyyliin toteutetut teokset kertovat maailmasta, jota ei enää ole. Leninin lause ”Taide kuuluu kansalle” tulkittiin ennen sosialistista realismia kansan oikeudeksi osallistua taiteen tuottamiseen ja nauttia taiteesta. Myöhemmin iskulauseen merkitys muuttui, ja neuvostotaiteilijan tehtäväksi tuli olla helposti ymmärrettävä ja miellyttää massoja.

Sosialistisessa realismissa oli kysymys yksinomaan sisällöstä. Stalinistisen taiteen oli oltava puolueen oppien mukaista ja kansanomaista. Siinä oli näyttävä suuren neuvostovaltion perinteet, historia ja sankarillisuus. Tyylisuunnan teoksia leimaavat myös monumentaalinen koko, pateettisuus ja optimismi.

Punaste lippude all -näyttelyn teemat käsittelevät toista maailmansotaa, uuden Neuvosto-Viron rakentamista, Stalinin henkilökulttia, työn sankareita sekä porvarillista perheidylliä. Koska Neuvostoliitto kuului toisen maailmansodan voittajiin, sota oli keskeisimpiä stalinistisen taiteen teemoja. Näyttely esittelee mm. Vladimir Bogatkinin (1922–1971) taitavia grafiikanteoksia, jotka elokuvamaisin otoksin kuvaavat sodan tapahtumia.

Neuvostoideologia sisällytettiin osaksi perinteistä kuva-aiheistoa. Luontoon liitettiin elämänmyönteisyys, iloiset värit sekä valtion ja kansalaisen kannalta hyödyllinen toiminta. Maisema ilmaisi vaikeuksien kautta saavutettua rakkautta työhön; luonnon ja ihmisen suhde oli aina vakava. Stalinistinen luonnonmuokkaus oli ajalle tyypillinen iskulause. Soita kuivattiin pelloiksi ja metsät kaadettiin puunjalostusteollisuuden raaka-aineeksi.

Taideteokset olivat lavastuksia, joissa sisältö oli ristiriidassa reaalitodellisuuden kanssa. Maalauksessa (Roman Treuman (1910–1962) ja Viktor Karrus (1913–1991), Sosialistisen taistelun haaste traktorinkuljettajille, 1951) iloiset traktorinkuljettajat riemuitsevat, kun maanviljelyksen tuotantotavoitteita nostetaan entisestään. Todellisuudessa virolaiset elivät kolhooseissa nälän ja kurjuuden uhan alla.

Stalinin valtakaudella muotokuvista tuli tärkeä taiteen laji. Yksilöllisten piirteiden korostamista tärkeämpää oli tapa, jolla kuvattava esitettiin; muotokuvista tuli heroisoivia ja tyypitteleviä. Tärkein yksilöä määrittävä seikka oli hänen sosiaalinen asemansa. Neuvostokulttuurin luoma työn sankari perustui jo 1800-luvulla ihannoituun työläishahmoon. Uusi työläinen oli modernismin symboli, ja hän toimi nykyaikaistuvan yhteiskunnan edustajana. Hänellä oli helposti tunnistettava ulkomuoto: stahanovilainen työntekijä oli vahva ja taitava mies, jonka kasvojen ilme oli kirkastunut ja omistautuva.

Tärkeä osa muotokuvataidetta oli luonnollisesti Stalinin henkilökultti. Jumaliselle Johtajalle ominaisella poissaolevalla katseella kaukaisuuteen tähyävää Stalinia ympäröivät kaikkien Neuvostoliiton kansankerrosten edustajat. Lapset, jotka olivat Johtajan sydäntä lähellä, oli tavallisesti sijoitettu hänen vierelleen ja silmälasipäiset älyköt, joihin Stalin ei luottanut, sijoittuivat kaaren laitamille.

Stalinistinen massakulttuuri on tullut tunnetuksi maailmassa nimellä ”Kertomus onnesta”. Sen jäljet olivat nähtävissä neuvostoelämässä aina järjestelmän murentumiseen saakka. ”Kertomus onnesta” on sosialistisen realismin propagandan loistavin saavutus; se on tarina tavallisen kansalaisen onnellisesta elämästä, jota hyvä valtio suojelee.

Esiteltävä teoskokonaisuus tulee Turun taidemuseoon Viron valtion taidemuseosta ja Viron taideteollisuus- ja muotoilumuseosta. Näyttely käsittää 114 taideteosta, 25 propagandajulistetta ja 10 taidekäsityötä. Teosten aikajana alkaa vuodesta 1943 ja päättyy vuoteen 1960. Kyseisiä teoksia ei ole koskaan aikaisemmin esitelty ulkomailla, joten näyttely on tärkeä avaus Viron taidehistoriassa. Virolaisten museoiden kokoelmia ei ole aikaisemmin esitelty näin laajasti maan rajojen ulkopuolella. Näyttelyn ovat kuratoineet Eha Komissarov Kumun taidemuseosta sekä Kari Immonen ja Susanna Luojus Turun taidemuseosta. Näyttelyn yhteydessä julkaistaan runsaasti kuvitettu Mia Haltian toimittama kirja Punaste lippude all, jonka artikkelit ovat kirjoittaneet Turun yliopiston yleisen historian dosentti Pertti Grönholm, Kumun taidemuseon kuraattori Eha Komissarov sekä kuvataidekriitikko Otso Kantokorpi. Turun taidemuseon jälkeen näyttely on esillä Malmön taidemuseossa Ruotsissa 1.12.2008–25.1.2009.
Turun taidemuseo, Aurakatu 26, 20100 Turku, Puh. 02 2627 100. © 2014