Harro!
11.5.–9.9.2007
Kuvataiteilija Harro Koskinen (s. 1945 Turussa) on tullut tunnetuksi yhteiskuntakriittisestä, poptaiteesta ammentavasta kuvamaailmastaan, erityisesti pinkeistä ja keltaisista sioista, jotka elävät omassa sikatodellisuudessaan. Taiteilijan uran alkuvuosina syntyneet teokset jäivät määrittämään Harron elämää ja tuotantoa vuosikymmeniksi.

Vakavan kuvataideharrastuksen Harro aloitti jo 17-vuotiaana ja muutamaa vuotta myöhemmin hän vuokrasi ensimmäisen ateljeensa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun yhteislyseosta 1965 ja aloitti opinnot Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Samana vuonna hänen teoksiaan oli jo esillä jurytetyssä näyttelyssä. Varsinainen läpimurto tuli kuitenkin vuonna 1969, jolloin hän varsin nuorena joutui kamppailemaan taiteellisen ilmaisun vapaudesta. Lähes nelimetrinen teos, vuonna 1969 valmistunut Sikamessias, päätyi jumalanpilkkasyytteen myötä lehtien palstoille. Tämän jälkeen esitettiin myös syyte valtakunnanvaakunan häpäisystä (Sikavaakuna, 1969). Rikosilmoitus johti tuomioon jumalanpilkasta.

Harron sikahahmossa kiteytyvät oivallisesti ne ihmisyyden ikävät piirteet, joita hän koko uransa aikana on arvostellut. Hahmo parodioi yhtä lailla uskontoa, valtiota, poliisi-instituutiota (Sikapoliisivaakuna, 1969) kuin porvarillista ydinperhettäkin (Sikaperhe, 1969). Sika on toimelias ja viettää nuoren miehen vilkasta elämää. Se ajaa veneillä, kiukuttelee rikkinäisille autoilleen, riitelee ja rakastaa, luikertelee aiheuttamistaan sotkuista kuin käärme ja hoitaa stressivatsaansa Neutragelillä. Kriittisyys teoksista on kuitenkin vuosikymmenien aikana sulanut pois, ja sika on muuttunut yleisön rakastamaksi hahmoksi.

Turun taidemuseon kokoama laaja Harro Koskisen tuotantoa esittelevä näyttely kattaa yli 40-vuotisen taiteilijauran. Hänellä on aina ollut painavaa sanottavaa. Ilmaisun tasolla Harron tuotanto on varioinut ja ollut tiiviisti mukana ajassa, niin poptaiteen esinekoosteissa kuin 1990-luvun ekologisissa pohdinnoissakin. Teosten yhteiskuntakriittinen sisältö on vuosien aikana pysynyt aina samana.

Näyttelyn teemat kertovat kuohuvasta 1960-luvusta, identiteettihakuisesta Kekkoslovakiasta, kansallismaiseman ja maaseudun rakennemuutoksesta sekä taiteilijan elämänkaaren ylämäistä ja laskusuhdanteista. Teokset ovat moniulotteisia ja -välineellisiä. Popkauden värikkäät ja riemastuttavat hahmot ovat esillä museon toisessa näyttelykerroksessa. Pastelliliiduin ja värikynin taitavasti tallennetut maalaismaisemat, kierrätysmateriaaleista rakennetut suojat luonnonmateriaaleille ja ihmisjärjelle sekä kunnianosoitukset taiteilijatovereille ovat ripustettuina museon ensimmäiseen näyttelykerrokseen.

Näyttelyä taustoittavat museossa nähtävillä olevat aikalaisdokumentit ja filmit sekä tv-ohjelmat.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan Turun taidemuseon tuottama runsaasti kuvitettu taiteilijamonografia HARRO, jonka on toimittanut Mia Tykkyläinen.


Kymmenen kysymystä Harro Koskiselle:

1. Miten aloitat teostesi suunnittelun ja miten työsi etenee?
En yleensä tee luonnoksia – nuorena tein, myöhemmin en. Kun saan ajatuksen tarpeeksi selvänä päähäni etsin sille toteutuksen, ja loppu on vain raakaa työntekoa.

2. Mihin tämän näyttelyn teosten aiheet liittyvät?

Sitä kutsutaan yleensä elämäksi.

3. Miksi näiden aiheiden käsitteleminen on sinulle tärkeää?

Koska olen ihminen.

4. Oletko työskennellyt pitkään näiden aiheiden parissa?
Noin 43 vuotta.

5. Millä tekniikalla olet toteuttanut näyttelyn teokset?
Kaikenlaisilla mahdollisilla ja vähän mahdottomillakin

6. Onko näyttelyssä käyttämäsi tekniikka tyypillinen työskentelyllesi?

Jos kysymys muutetaan monikkoon, niin kyllä ovat.

7. Mihin olet erityisesti keskittynyt valmistellessasi tätä näyttelyä?

Sähköposteihin.

8. Mitä tämä näyttely Turun taidemuseossa merkitsee sinulle?

Taiteilijanuran päätöstä.

9. Mitkä muut taiteenalat ovat sinulle läheisiä ja miksi?

Kuuntelen mielelläni Bachia ja luen kaunokirjallisuutta.

10. Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

Aion ommella purjeita ja korjata sekä suunnitella veneitä. Myös laiskottelu on ollut mielessä.


Purjemestari ja perinnepurjehtija Harro Koskinen

Purjemestari ja perinnepurjehtija Harro Koskinen esittäytyy kuivalla maalla, keskellä kaupunkia kesällä 2007. Turun taidemuseo esittelee kesänäyttelyssään Hildan, Emmin ja Huldan kipparin teoksia yli 40-vuotiselta taiteilijauralta.

Heinäkuussa 1971 olin polvillani Kökarin Karlbyn laiturilla. Eteeni laituritolppaan olin sitonut paksulla köydellä pakkivanteen jota parhaillaan viilasin lyhyemmäksi. Olimme isäni veneellä tulossa Ruotsista ja edellisenä iltana olimme olleet vähällä haaksirikkoutua viallisen pakkilaitteen vuoksi.

Välillä nostin silmäni työstä ja näin miten etelästä käsin pikkuhiljaa kryssaili kylään päin vanha saaristolaisvene. Veneessä oli jo kaukaa erottuvaa aitoa ajan patinaa. Purjehtijoita oli neljä ja pikku hiljaa he saivat veneensä laituriin. Kysyin heiltä mistä noin hienoja veneitä löytää. Joku joukosta kertoi heidän ostaneen veneen Kökarista kolmella markalla.

 Silloin menetin sydämeni talonpoikaisveneille.

Harron lapsuus kului Wärtsilän portin vieressä Stålarminkadulla Turussa. Perhe asui kaupungin laidalla työläisten asuinalueella hellahuoneessa. Isä oli Wärtsilässä levyseppänä. Veneellä liikkuminen oli perheen yhteinen harrastus. Isä osti vanhan pelastusveneen vuonna 1953. Sen jälkeen kaikki viikonloput ja kesälomat kuluivat merellä ja saaristossa. Isä korjasi pelastusvene ”Pelleä”. Muutaman vuoden kuluttua hän rakensi perheelle kokonaan uuden veneen, 7,5 metrisen meriläisveneen. Harro-poika katseli kun isä piirsi veneitä. 12-13 -vuotiaana hän osasi jo piirtää konstruktiopiirustuksia ja rakensi sen mukaan sitten mallikappaleita. Käsityöläisyys on siirtynyt perheessä verenperintönä. Jo Harron isänisä toimi nuoruudessaan veneenrakentajana Turun veneenveistämöllä. Äidin isä oli puolestaan mallipuuseppä.

Harro on tullut viime vuosina tunnetuksi talonpoikaisveneiden asiantuntijana, perinnepurjeiden valmistajana sekä verkkoveneiden pienoismallien rakentajana. Taitavan käsityöläisen taustalla on paitsi intohimoinen rakkaus purjehtimiseen ja saaristoon myös pitkä kuvataiteilijan ura.


BIOGRAFIA

Harro Juhani Koskinen syntyi Turussa 24.8.1945.

1962 Käsistään taitava nuori Harro lähtee kuvataiteen tielle, kun hän aloittaa metalligrafiikan opiskelun Turun työväenopistossa.

1964 Ensimmäinen oma ateljee sijaitsee Turussa Piispankadulla.

1965 Harro saa ylioppilaslakkinsa ja pyrkii Taideteolliseen oppilaitokseen aikomuksenaan opiskella lavastusta, mutta Ateneumin ovet eivät hänelle avaudu. Hän läpäisee kuitenkin Turun Piirustuskoulun pääsykokeet ja aloittaa taiteen opiskelun.

1966 Harron ensimmäiset kolmiulotteiset teokset syntyvät. Hän on kiinnostunut happeningtaiteesta ja järjestää Åke Branderin kanssa pikku esityksiä (1966–1969) Turun Kauppatorilla.

1967 Harro pitää ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Turun Taiteilijaseuran galleriassa Uudenmaankadulla. Harro keskeyttää opiskelunsa Turun Piirustuskoulussa, koska kokee opiskelun siellä tarpeettomaksi ajanhaaskaukseksi. Kokoonpanoltaan väljä, monitaiteellinen ja kokeileva Suomen Talvisota 1939–40 -undergroundryhmä aloittaa toimintansa Turussa.

1968 Ensimmäiset serigrafiat syntyvät. Harrosta tulee Uusi Päivä -lehden kuvataidekriitikko (1968–1969) ja Arte ry:n sihteeri (1968–1978). Hän toimittaa Markku Inton ja Jarkko Laineen kanssa turkulaisia undergroundjulkaisuja Aamurusko ja Suomen Talvisota 1939–40.

1969 Nuorten näyttelyssä Helsingin Taidehallissa esillä ollut Sikamessias-teos käynnistää laajan, taiteen sensuuriin liittyvän keskustelun. Maallikkosaarnaaja Kyösti Laarin tekemä rikosilmoitus johtaa oikeudenkäyntiin, jossa Harroa syytetään jumalanpilkasta.

1970 Harro muuttaa Merimaskuun, Sannaisten entiseen kansakouluun. Kokoomus käyttää eduskuntavaaleissa slogania "Suomalainen elämänmuoto". Harro aloittaa samannimisen teossarjan.

1971 Harron ensimmäinen kausi Kuvantekijät ry:n puheenjohtajana alkaa (1971–1972). Turun poliisi takavarikoi kolme Harron teosta, jotka ovat esillä vastaperustetun Suomen kuvataiteilijain ammattiyhdistyksen Turun osaston (myöhemmin Kuvantekijät ry) taidemarkkinoilla. Harroa vastaan nostetaan syyte Suomen lipun häpäisemisestä, mutta Turun raastuvanoikeus päättää äänestyksen jälkeen hylätä syytteen. Harro käyttää vanhoja perhealbumikuvia sekä sanoma- ja aikakauslehtien kuvia realistisen Työihmisiä-sarjansa lähtökohtina.

1972 Suomalainen elämänmuoto -sarjan teoksia on laajasti esillä Wäinö Aaltosen museossa Turussa.

1973 Ensimmäiset värikynin ja pastelliliiduin tehdyt realistiset maisemakuvat syntyvät.

1974 Harro toimii Kuvantekijät ry:n puheenjohtajana, ja hän saa valtion yksivuotisen työskentelyapurahan. Korkein oikeus tekee päätöksen jumalanpilkkajutussa. Sekä Harro että Nuorten näyttelyn jury tuomitaan maksamaan sakkoja.

1975 Harro aloittaa Turun Päivälehden kuvataidekriitikkona (1975–1987). Asianajaja Matti Wuoren anomuksesta huolimatta presidentti Urho Kekkonen kieltäytyy armahtamasta Harroa.

1977 Folkrörelsernas Konstfrämjande -järjestön edustaja tiedustelee Harrolta, olisiko hän halukas tekemään litografioita Konstfrämjandetille. Harro tekee syksyllä kaksi teosta Grafiktryckarna AB:n litografiaverstaalla Tukholmassa.

1978 Harro tekee työtä Konstfrämjandetille sekä kotonaan Merimaskussa että Tukholmassa. Järjestö maksaa hänelle kuukausipalkkaa.

1980 Harro tekee värikynin ja pastelliliiduin symbolistishenkisiä teoksia. Hän tekee myös litografioita ICA Kuriren -lehdelle (1980–1982).

1982 Harro toimii Arte ry:n puheenjohtajana.

1983 Harro aloittaa ekologisesti kantaaottavan Ajatusten vanki -sarjan.

1984 Harro hankkii ensimmäisen talonpoikaisveneensä. Ajatusten vanki -sarjan teoksia on esillä Joella-galleriassa Turussa.

1985 Harro vuokraa kalastajatilan Ahvenanmaalta.

1986 Harro kirjoittaa kuvataidekritiikkiä Turun Sanomiin (1986–1987).

1987 Ajatusten vanki -sarjan teoksia on esillä Wäinö Aaltosen museossa Turussa.

1988 Paraisten Säästöpankin tilaama Kehitys kulkee -teos valmistuu.

1989 Harron kantaaottavat 1960-luvun teokset löytävät tiensä museoiden kokoelmiin. Sikaperhe, Sikakäärme, Sika iskee ja Sika kurkkaa hankitaan Turun taidemuseon kokoelmaan.

1990 Aikanaan suurta kohua herättäneet Sikamessias- ja Sikavaakuna-teokset hankitaan Valtion taidemuseon kokoelmaan. Harro kokee ajautuneensa ekologiseen pessimismiin. Turussa Titanik-galleriassa ensi kerran esillä olleen In Memoriam -sarjan teemana on kulttuurin kuolema.

1993 Turun taidemuseoon hankitaan Suomalainen elämänmuoto -sarjan teoksia, jotka johtivat Turussa valmistumisaikanaan 1970-luvulla oikeustoimiin. Harron ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt kausi Merimaskun kunnanvaltuustossa alkaa.

1995 Harro pitää 50-vuotisjuhlanäyttelynsä Noin 50 sydäntä Titanik-galleriassa Turussa.

1996 Harro aloittaa kuvanveiston erityisopettajana Turun Piirustuskoulussa.

1997 Suomen arvostelijain liiton Turun osasto myöntää Harrolle Kritiikin punnus -tunnustuspalkinnon pitkäaikaisesta taiteellisesta työstä. Hän saa myös Suomen valtion viisivuotisen työskentelyapurahan.

1999 Harro opettaa digitaalista kuvankäsittelyä Turun Ammattikorkeakoulun täydennyskoulutuskeskuksen järjestämällä kurssilla ja työskentelee purjeentekijänä, venesuunnittelijana ja pienoismallien rakentajana.

2000 Turun Taidemuseon Ystävät ry hankkii museon kokoelmaan Paha juttu -teos (1968), jota Turun Taideyhdistys ei, ilmeisesti teoksen poliittisen kantaaottavuuden vuoksi, kelpuuttanut vuosinäyttelyynsä vuonna 1968.

2005 Harrolle myönnetään valtion taiteilijaeläke ja hänet kutsutaan Arte ry:n kunniajäseneksi.

2007 Turun taidemuseo järjestää Harron taiteellista tuotantoa esittelevän retrospektiivisen näyttelyn.


Turun taidemuseo, Aurakatu 26, 20100 Turku, Puh. 02 2627 100. © 2014