Tommi Toija
Lapsuudesta
15.9.2006–7.1.2007
Ihmisen herkimmät muistot liittyvät lapsuuteen. ”Kulta-aika lapsuuden” on voimakkaiden tunteiden ja kokemisen, spontaaniuden, kasvun ja myös kasvukipujen aikaa. Lapsuudenaikaiset kokemukset säilyvät muistoissa ja värittävät ihmisen toimintaa koko elämän ajan. Lapsi kokee maailman avoimin mielin, hän on suvereeni, kaikkivoipainen ja kuolematon, uskaltaa heittäytyä hetkeen ja ottaa myös hetkestä kiinni. Aikuisuuden mukanaan tuomat tavat, normit ja paineet ovat lapselle tuntemattomia määreitä.

Ihmisen herkimmät muistot liittyvät lapsuuteen. ”Kulta-aika lapsuuden” on voimakkaiden tunteiden ja kokemisen, spontaaniuden, kasvun ja myös kasvukipujen aikaa. Lapsuudenaikaiset kokemukset säilyvät muistoissa ja värittävät ihmisen toimintaa koko elämän ajan. Lapsi kokee maailman avoimin mielin, hän on suvereeni, kaikkivoipainen ja kuolematon, uskaltaa heittäytyä hetkeen ja ottaa myös hetkestä kiinni. Aikuisuuden mukanaan tuomat tavat, normit ja paineet ovat lapselle tuntemattomia määreitä.

Lapsuudesta voi myös tulla aikuiselle turvapaikka. Pakeneminen kultaisiin muistoihin tuo lohtua yksinäisille ja sairaille. Elämänkaaren loppupuolella kehä ikään kuin sulkeutuu. Vanhuuden mukanaan tuomista rajoitteista voi palata lapsuuden vapauteen ja rajattomuuteen.

Näyttelyn teemat kuljettavat katsojaa arkisissa askareissa ja tarinoissa sekä kasvamisen ja aikuiseksi kehittymisen viidakossa. Äidin merkityksen kasvu ja rousseaulainen lapsuuden käsitteen synty 1800-luvulla muuttivat myös taiteilijoiden aihemaailmaa. Lasten elämän kuvaaminen vaihtui muodollisista muotokuvista realistiseen ilmaisuun. Perhe-elämän kuvaamisesta tuli erityisen muodikasta 1880 -luvulla.

Lapsi on usein haluttu nähdä aikuisen silmää viehättävänä romantisoituna nukkena, iloisena ja aktiivisena toimijana. Maalausten likaiset rääsyläiset ja rumat kerjäläiset herättivät katsojissa kauhistusta 1800-luvulla, kunnes elämän koko kirjosta tuli taidepiireissä hyväksytty aihe. Lapsi alettiin nähdä korvaamattomana olentona, samanarvoisena kuin aikuinen.

Leikki-iän riemuista lapsi kasvaa varhaiseen murrosikään, jossa sukupuolten väliset erot alkavat korostua. Näyttelyssä kasvuaan kummastelevat tytöt ja pojat tuijottavat toisiaan vaitonaisina vastakkaisilta seiniltä. Kuka uskaltaa sanoa ensimmäisen sanan? Näyttely esittelee myös elämän nurjia puolia, lapsen hankkimassa perheelle toimeentuloa, elämän epävarmuuden jo syntymän hetkellä sekä palvotun sotasankarin, vain 15-vuotiaan lapsen, kuoleman.

Näyttelyn tämän päivän kommentaattorina toimii kuvanveistäjä Tommi Toija. Taiteilijan tragikoomiset pikkuihmiset palauttavat katsojan omiin lapsuusmuistoihin, sekä haavoittaviin että parantaviin kokemuksiin. Keramiikkaveistoksissa välittyvät lapsuusajan voimakkaat tunteet ja elämykset. Voitonriemuinen, kateellinen, hämmentynyt ja pelokaskin pikkuolento kertoo arkipäivän tarinoita meidän kaikkien Lapsuudesta.

Näyttelyn teokset on koottu Turun taidemuseon kokoelmasta sekä Turun alueen julkisista ja yksityisistä kokoelmista.


Kymmenen kysymystä Tommi Toijalle


1.    Miten aloitat teostesi suunnittelun ja miten työsi etenee?
En juurikaan suunnittele teoksiani. Minulla on yhtä aikaa kesken useita töitä. Työ etenee välillä vauhdikkaammin ja välillä se tuntuu menevän taaksepäin. Muuntelen veistoksiani kunnes lopputulos on valmis. Usein teoksen lähtökohtana olleesta ajatuksesta työ rönsyilee eteenpäin ja matkan varrella voi syntyä montakin teosta. Ajatukseni saattavat pyöriä esimerkiksi vanhoissa mietteissä, jotka nousevat mieleen kun esimerkiksi selailen luonnoskirjaani.

2.    Mihin tämän näyttelyn teosten aiheet liittyvät?

Teosteni aiheet pyörivät ihmiselon ympärillä ja kuvaavat monipuolisesti ja huumorilla höystettynä maailmaa.

3.    Miksi näiden aiheiden käsitteleminen on sinulle tärkeää?
Ihminen on peruselementti, joka on laitettu liikkeelle maailmaan. Ihmishahmon kautta on helpompi käsitellä ihmiseen liittyviä asioita kuin esimerkiksi erivärisillä neliöillä.

4.    Oletko työskennellyt pitkään näiden aiheiden parissa?
Koko kouluajan tein perinteistä mallin muovailua. Sitä painotettiin opiskeluaikanani ja työskentelin mahdollisimman tarkkaan. Kuvanveistoa olen oppinut Kain Tapperilta ja Radoslaw Grytalta. Kouluajoista lähtien olen työskennellyt samalla tavalla, mutta ilmaisuani olen kehittänyt omaan suuntaani.

5.    Millä tekniikalla olet toteuttanut näyttelyn teokset?
Sikin-sokin-tekniikalla. Muovailen hahmot suoraan punasavesta ja poltan ne. Sen jälkeen maalaan tai väritän veistokset. Siihen käytän milloin mitäkin, kuten remonttimaalia, lyijykynää tai värikyniä. Tietty tarve ohjaa keksimään keinot. Olen kiinnostunut löytämään tapoja miten erityisen ilmeen tai olemuksen voisi toteuttaa.

6.    Onko näyttelyssä käyttämäsi tekniikka tyypillinen työskentelyllesi?
On, hyvin tyypillinen. Kouluaikana käytin myös pronssia ja kiveä, mutta tällä hetkellä tämä sekatoiminta sopii parhaiten. Nyt pronssin käyttäminen ei tunnu ajankohtaiselta.

7.    Mihin olet erityisesti keskittynyt valmistellessasi tätä näyttelyä?
Kokonaisuuteen. On ollut kiinnostavaa sekoittaa omia teoksia vanhempaan taiteeseen ja pyrkiä kommunikoimaan muiden teosten kanssa.

8.    Mitä tämä näyttely Turun taidemuseossa merkitsee sinulle?

Tämä näyttely on erityinen tilanne. En ole aikaisemmin ollut mukana vastaavassa. Tämä on tavallaan yksityisnäyttely, joka on osa isompaa kokonaisuutta. On mielenkiintoista nähdä mitä tästä yhteistyöstä taidehistoriallisesti arvokkaiden teosten kanssa syntyy.

9.    Mitkä muut taiteenalat ovat sinulle läheisiä ja miksi?
Musiikki on oleellinen osa elämääni ja se on aina kiinnostanut minua. Samoin elokuvat. Pyrin kuitenkin olemaan sulkematta mitään ulkopuolelle.

10.    Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
Minulla on tässä kiireinen kausi meneillään. Valmistelen yksityisnäyttelyä Helsinkiin Forum Boxiin. Näyttely avataan lokakuun alussa ja sitä varten pitää tehdä kovasti töitä. Ensi keväänä minulla on näyttely Suomen Tukholman instituutissa.
 
Turun taidemuseo, Aurakatu 26, 20100 Turku, Puh. 02 2627 100. © 2014