Jarno Harakkamäki
I Thought I Heard You Whisper
9.3.–22.4.2007
The world is full of noise yeah - I hear it all the time
I thought I heard you whisper - It happens all the time
Slowdive - Dagger

Jarno Harakkamäen (s. 1976) Turun taidemuseon Studiossa pidettävä näyttely I Thought I Heard You Whisper avaa tänä keväänä Turun Piirustuskoulusta valmistuvien kuvataitelijoiden opinnäytetyönäyttelyiden sarjan. Harakkamäki täyttää tilan kasvottomia ihmisiä esittävillä piirustuksillaan.  Niihin liittyvä ääniteos tarjoaa katsojalle kosketuspinnan kuvien henkilöihin.

Muotokuvissa perinteisesti olennaisinta ovat ihmisen kasvot ja kädet. Ne luovat katsojalle kontaktin kuvattuun henkilöön. Kuka hän on tai on ollut? Mikä hänen statuksensa on, miksi hänet on kuvattu? Harakkamäen teokset ehdottavat toisenlaista näkökulmaa. Ne kysyvät, mitä jää, kun olennaisin otetaan pois. Otetaan elävältä mallilta pois titteli, otetaan pois kasvot. Mikä hänen lempijäätelönsä on? Millä nimellä häntä kutsuttiin lapsena? Mitä hän ajattelee? Ääni on ehdotus, kuiskaus – loppu jää katsojan mielikuvituksen varaan. Kuka hän on?

Jarno Harakkamäki on suuntautunut nykyisissä opinnoissaan maalaukseen. Ennen opintojaan Turun Piirustuskoulussa hän valmistui valo- ja äänisuunnittelijaksi. Taiteellisessa työskentelyssään Harakkamäki liikkuu vapaasti eri tekniikoiden ja materiaalien välillä etsien kullekin idealle ja teokselle sopivan vaihtoehdon. Hänen työnsä linkittyvät luontevasti laajemmiksi kokonaisuuksiksi, jotka taas ovat sidoksissa seuraaviin töihin. Tällä hetkellä Harakkamäkeä inspiroivat ja puhuttelevat pienet, lapsille tärkeät asiat, joita aikuiset yleensä pitävät mitättöminä. Hän tahtoo kertoa pienistä asioista ja salaisuuksista, jotka saavat ihmiset onnellisiksi. Ne ovat todellisia ja käsillä – ne ovat saavutettavissa.


Kymmenen kysymystä Studiotaiteilijalle


1. Miten aloitat teostesi suunnittelun ja miten työsi etenee?

Teen yleensä montaa asiaa päällekkäin, kehittelen ja suunnittelen jatkuvasti kaikenlaista. Jotkut näistä ajatuksista kehittyvät sitten varsinaisiksi teoksiksi. Suunnitteleminen ja pohdiskelu vie minulta melko kauan, kirjoitan ja luonnostelen. Hyvin harvoin käy niin, että heti jonkin asian keksittyäni kävisin suoraan töihin ja siitä tulisi heti valmista. Työtä tehdessä ideat ja aiheet jalostuvat, huomaan piirteitä, jotka korostuvat tai joita tahdon tuoda esiin enemmän. Niistä asioista syntyy taas jotakin uutta, uusia aiheita, uusia teoksia ja uusia kokonaisuuksia. Työssäni on kyse pitkästä jatkumosta, kaikki asiat liittyvät jollain tavalla toisiinsa.


2. Mihin tämän näyttelyn teosten aiheet liittyvät?

Näyttelyssä on esillä sarja kasvottomia ihmisiä. Muotokuvissa tärkeää on yleensä henkilön kasvot ja kädet, niiden merkitys on teoksen toimivuuden ja tavoitteiden kannalta todella suuri, sillä ne ilmaisevat enemmän kuin muut elementit. Mutta jos kasvot jättää pois, mitä sitten tapahtuu? Mitä sitten katsotaan, mistä ilmaisu silloin tulee  ja mistä kuva silloin kertoo? Tässä näyttelyssä on mukana myös ääntä, joka antaa viitteitä siitä, keitä kuvien henkilöt mahdollisesti ovat ja mitä heidän päässään liikkuu. Asioiden problematisointi ja ylösalaisin kääntäminen on mielestäni kiinnostavaa.
Ihmiset tottuvat kaikkeen näkemäänsä niin, etteivät ennen pitkää katso mitään avoimin silmin. Näyttelytilojen seinät ovat täynnä maalauksia,  joita ihmiset kiertävät katselemassa, mutta eivät tottumukseltaan useinkaan näe tai ajattele mitään. Kokeminen jää usein toteamisen asteelle. Haluan kokeilla tuon tottumuksen nyrjäyttämistä paikaltaan, mutta pienin keinoin. Ei tarvitse olla hurjan anarkistinen aiheuttaakseen reaktioita. Näyttelyn alaviitteenä kulkee pienten asioiden havainnoiminen ja niiden esiin nostaminen.


3. Miksi näiden aiheiden käsitteleminen on sinulle tärkeää?

Minun on vaikeaa analysoida töideni merkityksiä sillä hetkellä kun teen niitä. Yleensä merkitykset näkee kunnolla vasta jälkikäteen, niin kuin asioiden elämässä muutenkin. Ne aiheet joista lopulta päätän tehdä teoksia, liittyvät yleensä omaan elämääni ihan suoraan. Siksi en osaa antaa kunnollista vastausta siihen, miksi nämä aiheet ovat tärkeitä. Oma elämä on aina tärkeää.


4.  Oletko työskennellyt pitkään näiden aiheiden parissa?

Minulle on tyypillistä käyttää samoihin aiheisiin paljon aikaa. Ajan kanssa, pikkuhiljaa työskentelyssä on etuna se, että pääsen liiasta henkilökohtaisuudesta eroon, töistä ja aiheista tulee yleisempiä ja laajempia. Ideat kehittyvät. Tämän näyttelyn aiheita olen työstänyt jo kauan, yli vuoden. Aiheet liikkuvat koko ajan hienovaraisesti eteenpäin. Työ pysyy siten loputtoman kiinnostavana.


5. Millä tekniikalla olet toteuttanut näyttelyn teokset?

Kaikki työt on tehty paperille yhdistelmätekniikalla, pääosin pastelleilla. Alun perin suunnitelmissani oli tuoda esille myös maalauksia, mutta kokonaisuuden vuoksi päätin pitää ne vielä piilossa.


6. Onko näyttelyssä käyttämäsi tekniikka tyypillinen työskentelyllesi?

On hankalaa sanoa, mikä minulle olisi teknisesti tyypillisintä, sillä työskentelyni on enemmänkin idea- kuin tekniikkalähtöistä. Teknisesti repertuaarini on melko laaja. Yleensä työni ovat yhdistelmiä, teen hyvin harvoin lajityyppisesti puhdasta maalausta tai puhdasta piirustusta. Kuten esimerkiksi tässä näyttelyssä, teokset ovat alkaneet pastellimaalauksina, mutta työn edetessä ilmaisu on vaatinut ympärilleen muutakin. Voisi sanoa, että nämä työt ovat minulle tyypillisiä epätyypillisyydessään.


7.  Mihin olet erityisesti keskittynyt valmistellessasi tätä näyttelyä?

Yhtenäisyyden säilyttämiseen. Ja näyttelytilan hallitsemiseen muutenkin kuin seinien osalta.


8.    Mitä tämä näyttely Turun taidemuseossa merkitsee sinulle?

Turun taidemuseo, kuten museot yleensäkin, ovat toimiva instituutio, joten taiteilijan ei tarvitse keskittyä juurikaan käytännön asioihin. On hauskaa että olen saanut keskittyä enemmän työhöni, kuin sitä ympäröiviin asioihin. Mahdollisella maineella ei ole minulle niin suurta merkitystä, mutta huomio on mukava asia. Näyttely Turun taidemuseossa saa varmasti enemmän huomiota, kuin pienemmässä ja vähemmän perinteikkäässä paikassa pidettynä.


9.  Mitkä muut taiteenalat ovat sinulle läheisiä ja miksi?

Ennen opiskelua Piirustuskoulussa olen työskennellyt teatterissa, ja teatteri on minulle taiteenalana todella läheinen. Samoin myös musiikki. Olen opiskellut aiemmin valo- ja äänisuunnittelua ja hyödynnän näitä oppeja myös työssäni kuvataiteilijana. Kuvataiteeseen verrattuna teatteri on yhdistelevää; se on sopinut minulle hyvin, sillä siellä voi tehdä monenlaisia juttuja, käyttää monenlaisia tapoja toimivan lopputuloksen saavuttamiseksi. Se välittyy suoraan työhöni, olen avoin tekniikoiden yhdistelylle ja vaihtelulle. Pidän kuitenkin siitä, että edes jokin osa teoksesta on tehty käsin.


10. Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

Valmistun Piirustuskoulusta keväällä, ja lähitulevaisuudessa kutsuvat jatko-opinnot joko Suomessa tai ulkomailla. Uskoisin, että elämää tulee rytmittämään oman työni ohella ansiotyö, kuvataiteen opettaminen. Avajaisten jälkeen on keskityttävä muutamaksi viikoksi pelkästään opetustöihin, mutta sen jälkeen aion lähteä joksikin aikaa ulkomaille tuulettumaan. Sitten viimeistään alan työstää uutta näyttelyä.
Turun taidemuseo, Aurakatu 26, 20100 Turku, Puh. 02 2627 100. © 2014