Anne Tompuri
Maalauksia
20.11.2009–10.1.2010

Turun taidemuseon Studiossa kannattaa nyt pysähtyä ja keskittyä kaikessa rauhassa Anne Tompurin  maalausten tunnelmaan.
Kookkaat maalaukset tarjoavat tunteisiin vetoavan spektaakkelin.  Lappeenrantalaisen taidemaalarin teosten väriskaala on niukka. Taiteilija on käyttänyt maalatessaan vain mustaa mattamaalia pronssipigmentin päällä, mutta saanut aikaan äärimmäisen hienoja ja kiehtovia vivahteita. Nopealla vilkaisulla maalaukset voisivat olla abstrakteja, ei-esittäviä, mutta taitelija on nimennyt ne maisemiksi. Katsoja saa päättää maiseman aiheen. Ovatko teokset kuvia taivaalla olevista pilvistä, sielunmaisemia vai suurennettuja yksityiskohtia huikeista luonnon valoilmiöistä?

Anne Tompurin (s. 1958) maalausten pinnan rakenteen lähempi tarkastelu vie kiehtovaan maailmaan. Ohuen ohut, kuulas ja sileä väri saa rinnalleen kaiken peittävän, lähes käsin kosketeltavan paksun mustan. Mutta myös sysimustissa väripinnoissa on eroja. Toisinaan jäljet piirtävät loputonta ympyrää, välillä liike etenee katkonaisesti ja hitaasti tai hyvin voimakkaasti ja dynaamisesti pystysuoraan. Anne Tompurin maalauksissa katsoja imaistaan maailmaan, jossa pienestä tulee suurta ja suuresta pientä. Läsnä on totaalinen pimeys, kaiken menettäminen, myllerrys ja tuska. Kirkas valo on kuitenkin niin voimakkaasti läsnä, että se lähestulkoon salpaa hengityksen. Häikäisevä valo tasapainottaa pimeyden, se pitää sisällään tietoisuuden ja ymmärryksen jostakin suuremmasta. Tässä maailmassa on hyvä olla.  


TAITEILIJATAPAAMINEN
Torstaina 19.11.2009 Anne Tompuri kertoo taiteellisesta työskentelystään Turun taideakatemian (Linnankatu 54–60) Kuvateatterissa klo 13 alkaen. Tilaisuuteen on vapaa pääsy ja se on avoin kaikille kiinnostuneille.

www.annetompuri.fi

Kymmenen kysymystä Anne Tompurille


1. Miten aloitat teostesi suunnittelun ja miten työsi etenee?
Työ alkaa ideasta, pakosta sanoa jotakin tärkeää. Ehkä ihminen kantaa sisällään ns. teemaansa ja ideaansa kuin lasta. Ongelmaksi saattaa muodostua oikean muodon ja kielen löytäminen. Ratkaisu saattaa putkahtaa, "ilmestyä" täysin odottamattomasti; se voi olla jokin nopeasti ohi välähtävä kuva, luonnonmuoto tai musiikin synnyttämä ääni.
Joskus voi käydä niinkin, että etsiessäni ratkaisua ja löytääkseni muodon tunteelle, näkökulma voi muuttua aivan toiseksi. Silti teoksen katsoja ei ehkä välttämättä huomaa sen suurempaa eroa aikaisempiin maalauksiini verrattuna.
Idean työstäminen ja etsiminen tapahtuu nopeita luonnoksia maalaten, niitä voi olla satakin. Usein työstäminen vaatii paljon työtä ja aikaa. Monesti ei tule sitä tulosta mitä odotin, vaan loppujenlopuksi jokin sivuhavainto tai "virhe" tai "sattuma" onkin se "juttu". Tietenkin tämä tapahtuu oman näkemykseni puitteissa, sillä taiteilijahan ei koskaan ole "vapaa", vaan hänen on seurattava omaa johtotähteään, ja näin ollen on tietyssä mielessä rajoittunut. Helpompaa olisi olla ajanmukainen ja seurata valmiita malleja, tosin tämä ei poissulje sitä, että tämä aika, jossa elämme, ei vaikuttaisi teoksiin.
Joka tapauksessa homma etenee niin että, kun vihdoin olen melko varma miten haluan ilmaista asian (pitää tietää mitä tekee), ryhdyn varsinaiseen maalausoperaatioon. Aluksi työskentelen melko nopeasti, mutta prosessin edetessä hyvinkin hitaasti, kunnes melkein aina, työ rupeaa näyttämään aivan kauhealta ja tuhoon tuomitulta. Tämän jälkeen alkaa tuskainen pelastamisoperaatio ja miettiminen, että mikä siinä on pielessä. Mutta kun olen maalannut näinkin kauan, lähes 30 vuotta, tiedän mistä se johtuu; näkökulma on väärä, rohkeuden puute, halu säilyttää jokin maalauksen "onnistunut" kohta, vaikka kokonaisuuden kannalta se voi olla juuri se este, tai olen tuijottanut sitä niin kauan, etten näe! Tässä vaiheessa laitan työn sivuun "kypsymään" ja aloitan uuden maalauksen... Kunnes aloitan taas uuden maalauksen.
Näin minulla on monta keskeneräistä maalausta erilaisine vivahteikkaine vaiheineen työn alla. Kun sitten monen kuukauden jälkeen, otan esiin vaikkapa sen ensimmäisen maalauksen, näen sen tietenkin "uusin silmin" ja saatan olla rohkeampi. Näin tavallaan huijaan itseni irti liioista suorituspaineista ja voin jatkaa yhtä rennosti, kuin olin aloittanut. Tässä vaiheessa yleensä näkyy sekin, onko teoksesta ylipäätään mihinkään, vai tuhoanko sen.
Oma juttunsa ovat "vahingossa onnistuneet" maalaukset, se "mahdoton" prosessi, kun yrittää tehdä samantapaisia maalauksia.
2. Mihin tämän näyttelyn teosten aiheet liittyvät?
Teosteni aiheet liittyvät emootioihin, kuvaan niitä. Maisema on minulle nyt luontevin tapa ku-vata tunteita. Kun käsittelen näissä maalauksissani näitä aiheita, se on kuin matka itseeni. Se on myös prosessi, joka on vaaroja täynnä, mutta myös onnistumisia. Ja jos ei lähde matkalle, ei pääse perille todellisista motiiveista. Totuus ei ole itsestäänselvyys, se on tie. Matkaevääksi on otettava usko ja toivo. Matkalla olo on siksi vaarallista, koska sitä ei voi hallita, vaan on päästet-tävä irti, ja seurattava ainoaa johtotähteään, uskoa.
Maisema on siis moraalinen tila, joka voi olla lohdutonta pettymystä ja epätoivoa, mutta myös kirkasta iloa, uusia näköaloja, uskoa ja toivoa.
3. Miksi näiden aiheiden käsitteleminen on sinulle tärkeää?
Näin työskentely on "matka itseeni".
4. Oletko työskennellyt pitkään näiden aiheiden parissa?
Mielestäni olen. Sehän on syy maalata ja tärkeä olemassaoloni muoto.
5. Millä tekniikalla olet toteuttanut näyttelyn teokset?
Olen maalannut ne mustalla guassivärillä, valmiiksi pohjustetulle kankaalle, jonka olen maalannut ensin pronssipigmentillä.
6. Onko näyttelyssä käyttämäsi tekniikka tyypillinen työskentelyllesi?
On.
7. Mihin olet erityisesti keskittynyt valmistellessasi tätä näyttelyä?
Tähän näyttelyyn olen maalannut sarjan maisemia, jotka kuvaavat tunteita. Valo on hyvin tärkeä metafora, se liittyy elämän perusasioihin.
8. Mitä tämä näyttely Turun taidemuseossa merkitsee sinulle?
Olin tietysti hyvin mielissäni ja yllättynyt, kun sain kutsun. Töiden esille laittaminen on taiteilijal-le hyvin tärkeää. Sillä vaikka maalankin tavallaan "itselleni", maalaan myös muille – niin kuin sanassa sanotaan "lahjaksi olette saaneet, siis lahjaksi antakaa".
9. Mitkä muut taiteenalat ovat sinulle läheisiä ja miksi?
Musiikki (barokki), kirjallisuus (suomalaisista runoilijoista Eeva-Liisa Manner ja Paavo Haavikko, ulkolaisista Sylvia Plath) ja elokuva (Tarkovski) ovat minulle läheisiä. Musiikin on sanottu olevan ajallisen kokemisen loogista järjestämistä. Samoin kuva on minulle kieli, jolla luodaan kaoottiseen maailmaan harmoniaa. Musiikki, runous ja elokuva käsittelevät tunteita (Toki niitä on käytetty myös propagandan välineinä, jossa ne toimivatkin varsin tehokkaasti ja tuhoisasti, mutta onko se taidetta? Harvoin on.). On totta, että taide vaikuttaa ihmisen kokemuksen laatuun ja mitä laadukkaampaa se on, sitä rikkaampaa elämä on.
10. Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
Yritän kehittyä ihmisenä ja maalarina.

Turun taidemuseo, Aurakatu 26, 20100 Turku, Puh. 02 2627 100. © 2014