AUJIK: Impermanence Trajectory
23.3.–13.5.2018

AUJIK on ruotsalaistaiteilija Stefan Larssonin vuonna 2001 aloittama taiteellinen konsepti, jonka keskeisinä kiinnostuksen kohteina ovat tekoäly, luonto, tutkimus, havainnot, tulevaisuusspekulaatiot, neurotiede ja arkkitehtuuri. AUJIK muistuttaa fiktiivistä, esoteerista kulttia, joka jakaa näkemyksiä shintolaisuuden, zen-buddhalaisuuden ja japanilaisten luonnonuskontojen kanssa. Sitä leimaa vahvasti ajatus siitä, että kaikella, jopa kaikesta keinotekoisemmalla, on tietoisuus ja sielu. Audiovisuaalisella tasolla AUJIK:in teokset yhdistävät vieraat orgaanis-mekaaniset hybridit elektronisen musiikin luomaan äänimaailmaan.

Videotrilogian Impermanence Trajectory (2013–2018) pääteemoina ovat animismi ja tekoäly. Trilogiaan ovat vaikuttaneet erityisesti tekoälytutkija Jürgen Schmidhuberin ja tieteilijä, futuristi Ray Kurzweilin ajattelu, jossa tekoäly (AGI eli Artificial General Intelligence) käsitetään inhimillisen kaltaisena älykkyytenä ja emotionaalisena kykynä, joka myöhemmin kehittyy omaksi, inhimillisestä ymmärryksestä poikkeavaksi entiteetiksi. Koneälyn ja teknologian eksponentiaalinen kasvu tulee johtamaan suurimpaan mullistukseen sitten kambrikauden räjähdyksen. Tuloksena on universaali Turingin kone, universumi, jonka atomi ja jokainen pieninkin rakennuskappale voisi potentiaalisesti toimia tietoisena koneena. Muutoksista seuraisi väistämättä myös joukko perimmäisiä eksistentiaalisia kysymyksiä: mitä ovat tietoisuus ja tunteet ja miten synteettinen tietoisuus havainnoi ja tuntee? Trilogian nimi Impermanence Trajectory viittaa buddhalaiseen ajatukseen kaiken olemassa olevan jatkuvasta muutoksen tilasta ja pysymättömyydestä. Mikään ei ole pysyvää, vaikka yritämme paradoksaalisesti takertua siihen ja käsitellä sitä pysyvänä.

Stefan Larsson (s. 1973 Söderhamn, Ruotsi) on valmistunut Uumajan taidekorkeakoulusta 2005 ja asunut yhdeksän viime vuoden ajan Ōtsussa Japanissa. AUJIK käyttää useimmiten työskentelymuotonaan videotaidetta ja tietokoneanimaatiota (mm. motion tracking) mutta hyödyntää teoksissaan myös installaation, 3D-tulostuksen, virtuaalitodellisuuden, vaatetuksen, musiikin ja tekstin keinoja. Monet hänen teoksensa ovat tehty yhteistyössä muusikkojen, kuten Mira Calix, Christ, Sun Araw ja Daisuke Tanabe kanssa. AUJIK:in palkittuja teoksia on ollut esillä maailmanlaajuisesti niin gallerioissa, museoissa kuin festivaaleillakin. aujik.com

Näyttely on saanut tukea Opetus- ja kulttuuriministeriöltä.
 

Impermanence Trajectory I: the limbic nest
2013
6 min.
Teos on kuvattu Ishiyama dera nimisellä buddhistialueella Japanissa. AUJIK:in jäsen ohjaa katsojan portaalien läpi kivelle, joka johtaa rakennetun limbisen järjestelmän sisälle erilaisiin sfääreihin. Miljoonista atomeista/databiteistä koostuva kivi toimii laskennallisena yksikkönä ja on satojentuhansien vuosien ajan kehittänyt tietoisuuttaan. Teos osoittaa metaforisesti, miten kiven eri limbiset elimet ovat punoutuneet yhteen digitaalisten synapsien ja dendriittien kautta.

Impermanence Trajectory II: stained seed
2014
7 min.
Teos on saanut inspiraationsa japanilaisen matematiikan professori ja tekoälytutkijan Hajime Sawamuran artikkelista Computational dialectics for arguing agents ja rakentuu ajatukselle siitä, että tietokoneen algoritmissa olevat muuttujat pohjautuvat dialektiikkaan, kuten konflikteihin, eroihin ja vastakkainasetteluihin. Filosofi Friedrich Hegelin teesi/antiteesi/synteesi –metodin mukaisesti teos viittaa suuremman ymmärryksen tavoittelemiseen. Videossa esiintyy kaksi, vaihtelevia arvoja edustavaa toimijaa, jotka kohtaavat erilaisia tehtäviä. Jokaisen tehtävän tavoitteena on täydellinen kokonaisuus ja korkeampi tietämys. Toimijoiden kasvot muistuttavat sattumanvaraisia kuvia Rorschachin musteläiskätesteissä ja muuttuvat tilanteiden edetessä. Teoksessa esiintyvät robottimaiset, kaatuneet puut toimivat tapahtumien katalysaattorina. Video on tehty yhteistyössä brittiläisen konemusiikkiartisti Mira Calixin ja sellisti Oliver Coatesin kanssa.

Impermanence Trajctory III: Thalamus

2018
7 min.
Trilogian viimeisessä osassa seurataan AUJIK:in kolmannen inkarnaation jäsentä Manaa, joka asuu ainujen siirtokunnassa Ohotanmeren ja Beringinmeren välissä sijaitsevalla Kamtšatkan niemimaalla. Mana aloittaa talvipäivänsä käyttämällä erilaisia KIIA-artefakteja. Artefaktit ovat synteettisen ja orgaanisen luonnon symbiooseja, joihin on ajan saatossa kehittynyt omalaatuisia ominaisuuksia ja niiden sanotaan pitävän sisällään kaikkia maailman ihmisiä suuremman viisauden. Sen sijaan, että ne hyödyntäisivät kykyjään, elävät ne täydellisen passiivisesti. Manan transsendoidessa artefaktilla, saa hän yllättäen siirtokunnan johtajakolmikon vierailulle. He ovat tulleet antamaan Manalle tehtävän: vierailla Thalamuksessa.


Turun taidemuseo, Aurakatu 26, 20100 Turku, Puh. 02 2627 100. © 2018