Minna L. Henriksson: Lenin Aurakadulla
9.11.2012–6.1.2013

Minna L. Henriksson (s. 1976) tutkii Lenin Aurakadulla -näyttelyssään V. I. Leninin (1870–1924) muistomerkkejä Suomessa ja niihin liittyviä historiallisia vaiheita sekä asenteita. Turun taidemuseon läheisyydessä Aurakadulla on Mihail Anikushinin (1917–1997) Leniniä esittävä pronssinen rintakuva. Vuonna 1977 paljastettu veistos oli Leningradin kaupungin lahja sen ystävyyskaupungille Turulle. Dokumentaarisesta aineistosta koostuva Lenin Aurakadulla -näyttely käsittelee niin julkisiin veistoksiin liittyviä reaktioita kuin veistospolitiikkaa Suomessa.

Studiossa nähdään videoille kuvattuja veistoksen rintakuvan tapaisesti rajattuja ”puhuvia päitä”. Lenin-museon johtaja Aimo Minkkinen valottaa Leninin historiallisia vaiheita Suomessa ja erityisesti Turussa sekä kertoo Lenin-muistomerkeistä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Minkkinen selvittää myös 1970-luvun suomettumista kuten myös toinen ”puhuva pää”, Turun yliopiston kulttuurihistorian professori emeritus Kari Immonen. Turun museokeskuksen intendentti Riitta Kormano ja tutkija Tatiana Tolonen kertovat Turun Lenin-muistomerkin vaiheista sekä yleisesti Turun kaupungin veistospolitiikasta. Videoilla nähdään myös turkulaisten opiskelijajärjestöjen jäseniä vappuaattona eri patsailla. Perinteisesti Turun yliopiston filosofian opiskelijoiden ainejärjestö Dialectica sekä Turun yliopiston Politiikan tutkimuksen klubi ry kokoontuvat vappuaattona Leninin patsaalla. Vuonna 1999 ja uudelleen vuonna 2007 Helsingin Alppilan Lenin-puiston veistoshanke aiheutti vilkkaan julkisen keskustelun Lenin-veistoksen tarpeellisuudesta puistossa. Henrikssonin näyttelyssä aiheesta kertoo tarkemmin kaupunginosa-aktivisti Ritva Hartzell. Henkilöhaastattelujen lisäksi näyttely sisältää runsaasti lehtileikkeitä eri vuosikymmeniltä ja valokuvia.

Veistoksiin ja rakennuksiin liittyvää historiaa kirjoitetaan jatkuvasti uudelleen. Tänäkin vuonna Turussa on paljastettu julkisia veistoksia, joihin liittyy historiallisia henkilöitä ja -tapahtumia. Myös ne ovat herättäneet vilkasta julkista keskustelua (Jan-Erik Andersson, Pehr Kalm Revival, Andrei Kovalchuk, Tapaaminen Turussa 1812 ja Laila Pullinen, Ikaros). Lenin Aurakadulla -näyttelyn välityksellä Minna L. Henriksson haluaa tarkastella Suomen historiaa ja tämän päivän poliittista ilmapiiriä niin julkiseen veistotaiteeseen liittyvien arvojen kuin kulttuuripolitiikankin näkökulmasta. Minkälainen poliittinen ilmapiiri Suomessa on vallinnut eri aikoina? Miten suomalaisuus koetaan? Millaisia tunteita julkisiin veistoksiin liittyy? Entä miten ihmiset suhtautuvat niihin arkiympäristössään?

Minna L. Henriksson valmistui Brightonin yliopiston maalaustaiteen laitokselta 1999 ja Kuvataideakatemian tila-aikataiteen koulutusohjelmasta kuvataiteen maisteriksi 2004. Critical Studies -opinnot hän suoritti 2006 Konst-högskolan i Malmössä. Henriksson on työskennellyt Balkanin alueella residenssitaiteilijana useissa kaupungeissa. Hän teki vuonna 2005 kuulopuheiden perusteella kartan, jossa kuvasi kuvataidealalla toimivien ihmisten ja instituutioiden suhteita. Vastaavat kartat hän on tehnyt myös Zagrebista (2006), Ljubljanasta (2008), Belgradista (2009) ja viimeiseksi kotikaupungistaan Helsingistä (2009).  


TAITEILIJATAPAAMINEN:
Lauantaina 17.11.2012 klo 14 alkaen Minna L. Henriksson esittelee yleisölle näyttelyään Lenin Aurakadulla ja kertoo taiteellisesta työskentelystään Turun taidemuseon Studiossa.


Näyttelyä on tukenut Taiteen keskustoimikunta.

 

10 kysymystä Minna L. Henrikssonille:

1. Miten aloitat teostesi suunnittelun ja miten työsi etenee?
Lähes poikkeuksetta teoksillani on yhteys niiden esityskontekstiin, eli ne ovat jollain tavalla paikkasidonnaisia. Toki voin esittää saman teoksen uudestaan toisessa paikassa, ehkä hieman muunneltuna. Mutta useimmiten uutta näyttelyä suunnitellessani ensin mietin kontekstia, jossa sen esitän, ja mietin, onko siinä jokin aihe, joka tuntuu tärkeältä ja mahdolliselta käsitellä taiteen keinoin. Kun olen valinnut aiheen, alan miettiä millä metodein sitä lähestyn. Sitten alan vain tekemään teosta. Mutta tekovaiheessa monet asiat vielä muuttuvat ja itse asiassa tekemisen kautta koko ajatus teoksesta kristallisoituu. Se ei tapahdu pelkästään sitä kautta, että löydän tietynlaista materiaalia enkä jotain toisenlaista, mitä oletin löytäväni. Mutta myös ajattelen tekemisen ja konkretisoinnin kautta ja aikana. Eli minulle ei riitä kuvitella, sanallistaa ja abstrahoida asioita, niin kuin ehkä kirjoittajalle riittää, vaan itse konkreettiseksi saattaminen on tärkeää.
 
2. Mihin tämän näyttelyn teosten aiheet liittyvät?
Näyttelyni teokset, jotka ovat lähinnä valokuvaa ja videota, ovat kokonaistaideteos ja installaatio, josta ei voi irrottaa osia esitettäväksi yksittäisinä teoksina. Tietenkin toisessa tilanteessa voin tehdä erilaisen näyttelyn samasta materiaalista. Tai voin käyttää samaa materiaalia aivan toiseen teokseen.

Teokseni lähtökohtana on ollut V. I. Leninin patsas Turun taidemuseon edustalla, Aurakadun kulmassa. Minua erityisesti kiinnosti pienehkön patsaan suuri symbolinen merkitys: patsaaseen kohdistuva sabotaasi ja rituaalit, jotka osaksi johtuvat antikommunismista sekä venäläisvihasta. Tämän lisäksi halusin tutustua Turun muihin kiistanalaisiin ja poliittisiin patsaisiin ja kartoittaa niitä.
 
3. Miksi näiden aiheiden käsitteleminen on sinulle tärkeää?
Mielestäni historiantuntemus on erittäin tärkeä tulkitessa nykypäivää. Historiankirjoitus on vallankäyttöä ja se on aina subjektiivista, jostain näkökulmasta käsin tehtyä ohjaamista. Sitä täytyy kyseenalaistaa. Minua kiinnostaakin tarttua siinä vaiettuihin, kiusallisiin tai vääristeltyihin aiheisiin. Uskon, että historiallisten vaiheiden ja yksittäisten tekojen tarkastelun, ja erityisesti historiankirjoituksen tarkastelun kautta pystyy aika hyvin tulkitsemaan myös nykypäivää ja tämän päivän poliittista ilmapiiriä. Taiteen tehtävä minulle on nimenomaan kyseenalaistaa ja toimia marginaalista, poiketa virallisesta ja vaalia taiteen mahdollisuutta tähän vapauteen.

4. Oletko työskennellyt pitkään näiden aiheiden parissa?
Jos näyttelyn aiheena on jokseenkin näkymättömissä oleva, neutraalilta vaikuttava poliittinen ilmapiiri, jota voisi kutsua hegemoniaksi, kyllä olen yrittänyt kyseenalaistaa sitä ja kritisoida sen piirteitä, kuten nationalismia, rasismia ja valtarakenteita. Näiden aiheiden parissa olen työskennellyt vuodesta 2005 lähtien.

5. Millä tekniikalla olet toteuttanut näyttelyn teokset?
Näyttelyssä on videoita, valokuvia, lehtileikkeitä ja otteita eri kirjallisista teoksista, jotka käsittelevät Leninin vaiheita Turun lähistöllä.

6. Onko näyttelyssä käyttämäsi tekniikka tyypillinen työskentelyllesi?

Valokuva ja teksti/kollaasi ovat minulle hyvin tuttuja välineitä ja teoksen elementtejä, mutta yleensä en työskentele videon kanssa ja sen takia se olikin projektin työteliäin osa. Teokseni ovat aina tutkimuslähtöisiä, perustuen johonkin tietoon. Niin tässäkin projektissa, vaikkakaan en ole ennen tehnyt teosta yhdestä veistoksesta ja installaationi eivät ole ennen näyttäneet tältä. Siten tämä on aivan uudennäköinen teos minulle. Mutta toisaalta, työskennellessäni haluan aina kokeilla jotain uutta, enkä toistaa ennen tekemääni. Yritän välttää tunnistettavan taiteellisen tyylin omaksumista. Väittäisinkin, ettei minulla ole sellaista.

7. Mihin olet erityisesti keskittynyt valmistellessasi tätä näyttelyä?
Aiheita, joihin veistos liittyy, joita olen sivunnut tutkimuksessani, ovat mm. suomalainen veistospolitiikka, Leninin vaiheet Suomessa, Leninin merkitys Suomen itsenäisyydelle, Lenin-kultti, antikommunismi, poliittiset veistokset, Lenin-muistomerkit ja niiden katoaminen ja Lenin-puisto.

8. Mitä tämä näyttely Turun taidemuseossa merkitsee sinulle?
Paljon. Projekti on ollut mielessäni ja työn alla noin vuoden verran, siitä saakka kun kävin ensimmäisellä suunnittelureissulla Turussa talvella 2011. Olen huomannut Leninin patsaan jo muutama vuosi aiemmin vieraillessani Turussa ja valokuvannutkin sitä vuonna 2009. Tässä projektissa yhdistyy minulle hyvin läheisiä asioita (kuten se fakta, että asun Helsingissä Lenin-puiston vieressä) sekä huomioita (erityisesti Suomessa ja erityisesti suhteessa historiaan ja sen alati jatkuvaan uudelleenmäärittelemiseen nykyaikaan ja kansalliseen yhtenäisyyteen paremmin sopivasta vinkkelistä), joita olen jo pitkään halunnut tavalla tai toisella käsitellä.

9. Mitkä muut taiteenalat ovat sinulle läheisiä ja miksi?
Taiteen aloissa mielestäni tärkeää on ylipäätään asenne taideteoksen roolista ja mahdollisuuksista. Elokuvassa (usein dokumenttielokuvassa) on hienoja esimerkkejä yhteiskuntakriittisestä suhteesta taiteessa.

10. Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
Jatkan ammatissani. Tavoitteenani on tehdä visuaalisesti kiinnostavia, mutta tietoa ja tietoisuutta lisääviä teoksia, jotka ovat minulle palkitsevia, joutumatta tekemään kompromisseja suuntaan tai toiseen. Minulla on muutama projekti suunnitteilla ensivuodeksi, jotka vievät minut taas toisiin aihepiireihin.


Turun taidemuseo, Aurakatu 26, 20100 Turku, Puh. 02 2627 100. © 2014