Fanny Churberg
niin kuin ei vielä kukaan nainen
1.6.–2.9.2012

Se mikä piilee sisinnä – intohimon – sen tahtoisin saada esiin, mutta sitten häpeää, eikä sitä voi loitsia näkyviin – kun on nainen. Naisista ei monesti tullut tällaista taikuria. Fanny Churbergista tuli.
 - Helene Schjerfbeck, 1921.


Turun taidemuseon kesänäyttely Fanny Churberg – niin kuin ei vielä kukaan nainen esittelee keskeisimpiin suomalaisiin maisemamaalareihin kuuluvan Fanny Churbergin (1845–1892) tuotantoa. Näyttely on Churbergin kannalta hyvin merkittävä, sillä viimeksi hänen taidettaan on esitelty näin laajasti vuonna 1937. Churbergin tie suomalaisen maalaustaiteen historiaan oli pitkä ja vaikeakulkuinen. Hän tavoitteli pääsyä ”suurten” joukkoon ja julisti haluavansa pyrkiä eteenpäin ”niin kuin ei vielä kukaan nainen”. Hän oli oman aikansa outo lintu: edellä aikaansa, siksi vaikeasti määriteltävissä ja lokeroitavissa. Churbergin tapa maalata sai kriitikot hämmennyksen valtaan: osa palautteesta oli varovaisen myönteistä kun osa oli jopa 1800-luvun mittapuun mukaan erittäin ankaraa. Hän ei itse saanut koskaan kokea varauksetonta ihailua, sillä aika oli valmis Churbergin taiteelle vasta taiteilijan kuoleman jälkeen.

Fanny Churbergia on kuvattu henkilöksi, jolla oli kiihkeä tunne-elämä ja jolle suurien tunteiden kokeminen niin taiteessa kuin elämässäkin oli itsetarkoituksellista. Suomalainen luonto eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina oli hänen taiteensa pääasiallinen aihe mutta myös innoituksen ja lohdun antaja. Korkeat kalliot ja vesiputoukset, ukonilmaa enteilevät tummat pilvet ja kuutamomaisemat olivat juuri sellaisia aiheita, joiden voidaan ajatella vastanneen hänen taiteellista kunnianhimoaan ja tunne-elämänsä tarpeita. Churbergin tuotannossa onkin selkeästi havaittavissa romantiikan ja realismin aaltoilu: osa teoksista pyrkii tietyn tunnelman kuvaamiseen, osan tarkoituksena on kuvata totuudenmukaisesti sitä, minkä katsoja saattoi luonnossa havaita.

Fanny Churberg aloitti taiteilijauransa 1870-luvun alussa, jolloin maisemamaalaus nojautui vielä perinteisiin kauneuskäsityksiin ja taide miellettiin isänmaalliseksi toiminnaksi. Churbergista teki poikkeuksellisen se, että hänen näkemyksensä luonnosta perustui hänen omiin henkilökohtaisiin kokemuksiinsa. Tunnevaltaisuus oli vierasta ajan suomalaiselle maisemataiteelle, jonka tuli olla lyyristä, harmonista ja siloiteltua. Vallitseva kauneusnäkemys edellytti hillittyä ilmaisua, Churberg taas maalasi rajuin siveltimenvedoin ja käytti ajoittain hyvin voimakkaita värejä. Hänen palettiinsa kuuluivat myös musta ja valkoinen, mikä oli tuona aikana Suomessa epätavallista.

Fanny Churberg oli jo 1870-luvun alussa huomattu lupaavana, omintakeisena maalarina, mutta arvostelijoita oli enemmän kuin kannustajia.  Churbergin taiteilijanura jäi poikkeuksellisen lyhyeksi, sillä hän lopetti maalaamisen 1880-luvun alussa ja suuntasi tarmonsa Suomen Käsityön Ystävät -yhdistyksen toimintaan. Tämän päätöksen taustalla saattoi olla ajan ennakkoluuloinen ja ynseä suhtautuminen naistaiteilijoihin, jonka Churbergkin sai useita kertoa kokea. Fanny Churbergin viimeisiksi töiksi jäivät upeat kuutamo- ja talvimaisemat. Näitä rajuja, kiihkeitä ja värikylläisiä teoksia voi pitää taiteilijan joutsenlauluna.

Näyttelyn avautuessa Otava julkaisee uudistetun suomenkielisen painoksen FT, professori emerita Riitta Konttisen teoksesta Fanny Churberg. Kirjasta tullaan ensi kertaa julkaisemaan myös ruotsinkielinen painos.

Näyttelyyn järjestetään kesän aikana erikoisopastuksia.

Turun taidemuseo, Aurakatu 26, 20100 Turku, Puh. 02 2627 100. © 2014