ANIMOI: Animaation apupyörä
Jan Andersson, Maria Björklund, Mark Ståhle & Niina Suominen
18.11.2011–15.1.2012

Animoi-sarjan viimeisessä Turun taidemuseon näyttelyssä on jälleen animaatiotaiteilijoiden vuoro. Pimiössä esitetään Animaation apupyörän jäsenten uusinta tuotantoa. Jan Anderssonilta nähdään Kuvitettu kaupunki, Maria Björklundilta Kihi-Kuhi, Mark Ståhlelta Substanssi ja Niina Suomiselta A Finnish Fable 2011. Kukin taiteilijoista on toiminut jo yli kymmenen vuoden ajan animaatioalalla, myös aktiivisesti eri yhdistyksissä. Sekä Maria Björklund että Mark Ståhle tunnetaan myös sarjakuvataiteilijoina. Turun taidemuseon Pimiössä nähtävää näyttelyä on ollut koordinoimassa Animaation apupyörän puheenjohtaja Tatu Pohjavirta ja yhdistys on tukenut taloudellisesti jokaista esitettävää animaatiota. Animaation apupyörä on vuonna 2004 perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on keskittyä animaatioon taidemuotona, kehittää animaation tekijöiden ammattitaitoa sekä järjestää mahdollisuuksia epäkaupallisten, omaehtoisten animaatioelokuvien toteuttamiseen.
 
Tänä vuonna Tampereen elokuvajuhlilla kotimaisten alle 30-minuutisten elokuvien kilpailusarjan voittanut Jan Anderssonin (s. 1973) teos Kuvitettu kaupunki (2010, 4:17 min, musiikki ja äänet Anton Sundström) kuvaa universaalin kaupungin pitkän aikavälin tapahtumia läkähdyttävällä tempolla. Yksinkertaisena näyttämönä on kaupungin muuri tai seinä, jolla kaupungin historia soljuu suvantovaiheista väkivaltaisiin kohtauksiin. Tapahtumat vyöryvät katsojan silmiin kuin huolella harjoiteltu koreografia. Kuvitettu kaupunki on karkean runollinen animaatio, joka ennustaa lopun olevan lähellä.

Maria Björklundin (s. 1970) animaation Kihi-Kuhi (30 s. luuppi, esitetään 5 min, tuottaja Tatu Pohjavirta) lähtökohtana oli irrottautua elokuvan kerronnallisuudesta ja kuvarajauksesta sekä rikkoa perinteistä aikakäsitystä. Kihi-Kuhin vaaleanpunaisella taustalla risteilee kaikkiin mahdollisiin suuntiin mustavalkoisia graafisia muotoja. Katsoja ei pysty ottamaan kaikkea haltuunsa yhdellä kerralla, joten jokaisesta katselukokemuksesta tulee erilainen. Muotojen voi antaa seikkailla täysin vapaasti ja sallia niiden painua alitajuntaan tai sitten omaa havaintokykyä voi haastaa kilpajuoksuun. Hengästyttävää tai rentouttavaa – katsoja saa valita.
 
Niina Suomisen (s. 1973) A Finnish Fable 2011 (2011, 5:35 min, musiikki Tuomas Toiviainen) sai tänä syksynä myönteisen vastaanoton Nordisk Panorama -festivaalin pohjoismaisten lyhytelokuvien kilpailusarjassa. Kokeellinen esineanimaatio valloittaa katsojan oitis. Kaupunkilainen miespuolinen mallinukke nauttii suomalaisesta luonnosta ja tekee kaikkia niitä asioita, joita mökillä kuuluu tehdä suomalaisen luonnon kukoistaessa vehreimmillään. Tango soi, tynnyrisauna kutsuu ja kukkaniitylle selälleen heittäytyneenä voi haaveilla. Työnteko kuuluu olennaisena osana mökkeilyyn, joten mies pesee mattoja, sahaa puita ja maalaa puutarhakalusteita. Suomisella on pettämätön kyky havainnoida, esittää animaation keinoin vaikuttavia yksityiskohtia inhimillisestä toiminnasta ja luoda samalla maaginen tunnelma.

Mark Ståhlen (s. 1971) animaation Substanssi (7:35 min, äänet Petri Mattila) lähtökohta oli hyvin samanlainen kuin Björklundilla, mutta työskentely vei toisenlaiseen lopputulokseen. Substanssissa Ståhle on karsinut ja kiteyttänyt kaiken olennaisen yksinkertaiseen, mutta sitäkin elävämpään viivan. Hahmojen ruumiinkieltä ja liikkeitä seuraamalla katsojaa saa vinkkejä ympäröivistä tapahtumista, joista on muuten animaatiossa todisteena ainoastaan ääni.

Animaation apupyörän jäsenten animaatioita ja taiteilijoiden esittelyitä pe 9.12. klo 16–19, vapaa sisäänpääsy
Perjantaina 9.12. klo 16–19 Turun taidemuseossa järjestettävässä tilaisuudessa esitetään seuraavat animaatiot: Jan Andersson ja Katja Kettu: Mankeli (2011, 11 min.), Ami Lindholm: Sinä vuonna leikkasin hiukseni (2010, 6 min.), Mark Ståhle ja Tatu Pohjavirta: Eläimiä eläimille (2011, 10 min.), Maria Björklund: Helsingin kesä (2011, 8 min.), Animaation Apupyörä ry / Tatu Pohjavirta: Luonnonlaki-elokuvat (2008, sis. 18 animaatiota).

Ohjelma_logo_pallossa_Black_PIENIN.jpg

Viralliseen Turku 2011 kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaan kuuluva Animoi-näyttelysarja nostaa esiin animaatiota nykytaidemuotona ja tarkastelee animaation ja kuvataiteen rajoja. Animoi on Turun taidemuseon, Porin taidemuseon ja Turun ammattikorkeakoulun taideakatemian animaatiokoulutuksen yhteistyöhanke.

www.turku2011.fi/animoi

 

10 kysymystä Maria Björklundille

1. Miten aloitat teostesi suunnittelun ja miten työsi etenee?
Hyvin tapauskohtaisesti. Yleensä ensimmäinen alkukipinä on jonkinlainen epämääräinen visuaalinen ja tarinallinen idea tai konsepti, joka tulee mieleen ja alkaa siellä muhia ja kehittyä. Usein kirjoitan ideoita ylös myöhempää käsittelyä varten. Samalla alan hahmotella idealle fyysistä muotoa. Kun perusasiat (media, tekniikka, mahdollinen julkaisukanava) ovat suunnilleen tiedossa, työ etenee niiden - ja usein rahoituksen - ehdoilla.

2. Apupyörän näyttelyssä esitetään animaatiosi Kihi-Kuhi. Mihin teoksen aiheet liittyvät?
Kihi-Kuhi on pyrkimystä pois elokuvakerronnasta, määrämittaisesta kestosta, montaasista ja sen kautta tapahtuvasta katsojan huomion kuljettamisesta. Teos on niin täynnä yhtäaikaista toimintaa, että kaikkea on mahdotonta hahmottaa yhdellä kertaa. Lisäksi tapahtumat ovat jokseenkin abstrakteja. Katsojan valintaan jää, mitä hän katsoo, milllä tavoin, miten sen käsittää, ja kauanko käyttää teokseen aikaa (teos on alun perin tehty luupiksi, joka pyörii näyttelytilassa tauotta tuntikausia).

3. Miksi näiden aiheiden käsitteleminen on sinulle tärkeää?
Kokeellinen, myös abstrakti animaatio on aina ollut lähellä sydäntäni, ja olen kiinnostunut kokeilemaan hyvin erilaisia tapoja tehdä animaatiota, niin sisällöllisesti kuin visuaalisestikin.

4. Oletko työskennellyt pitkään näiden aiheiden parissa?
Enimmäkseen olen työskennellyt elokuvamuotoisen animaation parissa, joten en. Kokeellisuus on kyllä ollut pitkään läsnä tekemisessäni.

5. Millä tekniikalla olet toteuttanut näyttelyn teokset?
Koko teos on tehty alusta loppuun Adobe Flash -ohjelmassa, niin piirtäminen kuin koostaminenkin.

6. Onko näyttelyssä käyttämäsi tekniikka tyypillinen työskentelyllesi?
Käytän monenlaisia tekniikoita, mutta Flashia tulee käytettyä melko usein erityisesti asiakastöissä.

7. Mikä merkitys animaatiolla on työskentelyllesi?
Olen päätoiminen animaationtekijä ja sarjakuvapiirtäjä. Sekä kaupallinen että oma taiteellinen toimintani tapahtuu pääosin näiden kahden ilmaisuvälineen kautta.

8. Mitä tämä näyttely Turun taidemuseossa merkitsee sinulle?
Tämä näyttely (samoin kuin aiemmin syksyllä Keravan taidemuseossa ollut Animaation apupyörän näyttely sekä ANIMOI-näyttely Porin taidemuseossa) on kiinnostava askel taidemuseomaailmaan. Yleensä olen toiminut toisenlaisilla kentillä.

9. Mitkä muut taiteenalat ovat sinulle läheisiä ja miksi?
Sarjakuva on yhtä läheinen kuin animaatio. Nämä tuntuvat olevan minulle luontaisesti parhaat ja kiinnostavimmat ilmaisuvälineet. Niissä on yhdistyy hienolla tavalla kuvallisuus ja kertovuus. Näiden välistä balanssia voi keikutella eri suuntiin.

10. Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
Monia asioita on vireillä. Tällä hetkellä panostan paljon Planeetta Z -sarjakuvaani, joka ilmestyy HS Nyt-liitteessä, mutta sitä on tarkoitus viedä myös muille areenoille. Lisäksi useita animaatiolyhytelokuvia on työn alla ja suunnitteilla. Kihi-Kuhin on myös tarkoitus ensi vuonna jatkaa uusiin näyttelyihin.

***


10 kysymystä Mark Ståhlelle


1. Miten aloitat teostesi suunnittelun ja miten työsi etenee?
Usein minulla on lähtökohtana visuaalinen näkymä. Se voi olla vaikka henkilö jossain paikassa. Jos henkilö tekee jotain, se muistuttaakin jo kohtausta. Sitten kohtauksia syntyy lisää, ja ne alkavat linkittyä toisiinsa. Jossain kohtaa on kysyttävä itseltään mistä tässä mahtaa olla kysymys.

2. Apupyörän näyttelyssä esitetään animaatiosi Substanssi. Mihin teoksen aiheet liittyvät?
Viivan ja tyhjän tilan suhde on allegoria sille kuinka todellisuuskokemuksemme on kuvittelumme tuotetta. Kaikenlaiset mekanismit, jotka tekevät havainnoistamme tolkullisia, ovat vain apuvälineitä. Tuottamamme informaatio on enimmäkseen hälyä, jolla peitämme sen mitä emme ymmärrä. Narratiivi, niin fiktiossa kun todellisuudessakin, on keino paeta olemisemme perustaa. Tyhjä ei ole tyhjää vaan horisontti, jonne mekanismimme eivät kanna.

3. Miksi näiden aiheiden käsitteleminen on sinulle tärkeää?
Olemassaoloni on ihmeellinen mysteeri. Ja niin on sinunkin.

4. Oletko työskennellyt pitkään näiden aiheiden parissa?
Olen aina piirtänyt paljon ukkeleita. Eivät ne yleensä tee mitään muuta kuin kököttävät ja irvistelevät. Jossain vaiheessa innostuin zombeista ja aloin tehdä zombiaiheisia kollaaseja. Leikkasin lehdistä hahmoja, joiden päät korvasin zombipäillä. Olen myös pitkään työstänyt zombiaiheista sarjakuvaa. Substanssi on tätä samaa ihmisenä olemisen pohdiskelua.

5. Millä tekniikalla olet toteuttanut näyttelyn teokset?
Substanssi on perinteinen piirrosanimaatio, jossa kuvat on piirretty paperille ja jälkityöt tehty tietokoneella.

6. Onko näyttelyssä käyttämäsi tekniikka tyypillinen työskentelyllesi?
Tekniikkana kyllä, mutta työskentelytapa ja elokuvan tyyli poikkeavat aikaisemmista. Oli kummallista luoda kerrontaa pysähtyneisyydestä ja yrittää kuvata sellaista mitä ei voi nähdä.  Suurin osa työstä oli karsimista ja pelkistämistä.

7. Mikä merkitys animaatiolla on työskentelyllesi?
Ei se ole minulle varsinaisesti mikään intohimo. En vain mahda sille mitään, että suuri osa ideoistani sopii parhaiten animaatioksi. Animaation tekeminen on työlästä ja teknistä, mutta toisaalta se mahdollistaa kaikenlaista. Kiinnostavinta animaatiossa on liike.

8. Mitä tämä näyttely Turun taidemuseossa merkitsee sinulle?
Näyttelyprojekti oli vapauttava kokemus ja haluaisin jatkaa kokeiluja tarinattomalla elokuvakerronnalla.

9. Mitkä muut taiteenalat ovat sinulle läheisiä ja miksi?
Kynä on minulle luontevin väline. Sarjakuvia on hauska piirtää (ja myös lukea). Se on välitöntä, eikä siihen tarvitse teknisiä laitteita. Kuuntelen paljon musiikkia, mutten itse osaa soittaa. Elokuvanteossa pidän erityisesti siitä, että voin käyttää musiikkia ja ääntä vaikutelmien tehostamiseen. Olen fiktioelokuvien suurkuluttaja ja saan niistä paljon oppia ja virikkeitä omiin töihini.

10. Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
Yritän saada sarjakuvaeepokseni valmiiksi. Minulla on myös näyttelytyöstä noussut animaatioidea, joka ei ole aivan yhtä pelkistetty.

 

Turun taidemuseo, Aurakatu 26, 20100 Turku, Puh. 02 2627 100. © 2014