Kristina Norman: Me ei ole universumis üksi
26.11.2010–16.1.2011

Turun taidemuseon Pimiön baltialaista ja venäläistä video- ja mediataidetta esittelevän vuoden päättää virolainen Kristina Norman (s. 1979). Hänen dokumentaarisessa teoksessaan Me ei ole universumis üksi (Me emme ole maailmankaikkeudessa yksin, 2010, DVD, 11:33 min) pellolle on kokoontunut joukko ihmisiä paljastamaan uutta muistomerkkiä. Tiedotusvälineiden edustajat kuvaavat tilaisuutta. Käsillä on historiallinen hetki. Lopulta Mati Jakson paljastaa muistomerkin, joka muistuttaa siitä, että hänen äitinsä näki ufon laskeutuvan samalle paikalle yli kymmenen vuotta sitten.

Kristina Norman on tutkinut taiteessaan ihmisten suhdetta muistomerkkeihin. Parhaillaan Kiasman kokoelmanäyttelyssä on esillä Normanin teos After-War (2009). Teoskokonaisuus käsittelee tapahtumia, jotka saivat alkunsa kun Viron hallitus siirsi venäläiselle sotilaalle omistetun monumentin, ns. Pronssisoturin keskeiseltä paikalta Tallinnan keskustasta sotilashautausmaalle. Väkivaltaiset mellakat osoittivat, kuinka voimakkaasti ihmiset kokivat muistomerkin ja sen edustamat asiat. Taiteilija joutui poliisin pidättämäksi, kun hän toi Pronssisoturin alkuperäiselle paikalle oman kullatun versionsa patsaasta. Tällä hetkellä Norman työstää uutta teosta, jonka aiheena on Tallinnan keskustassa vuosi sitten paljastettu Voiton patsas. Nopealla aikataululla valmistunut muistomerkki on saanut ristiriitaisen vastaanoton.

Mati Jaksonin paljastamassa muistomerkissä ei kuitenkaan ole kyse valtaapitävien tilaamista historiallisiin tapahtumiin liittyvistä muistomerkeistä, vaan koillisvirolaisen talon pihalla koetusta hetkestä. Marraskuun 27. päivänä 1996 Mati Jaksonin äiti näki keittiön ikkunasta ufon laskeutuvan 50 m päähän perheen talosta. Myös naapurit näkivät tämän unohtumattoman valoilmiön. Kymmenisen vuotta myöhemmin Jakson päätti pystyttää muistomerkin tapahtuman kunniaksi. Kalkkikiveen kaiverretut kullatut kirjaimet muistuttavat tästä merkittävästä tapahtumasta, jonka naapurukset kokivat – muita todisteita siitä ei ole. Paljastustilaisuudessa Mati Jakson ampuu taivaalle pienen raketin, symbolisen tervehdyksen, jonka tarkoituksena on viestittää, että emme ole maailmankaikkeudessa yksin.

Taiteilijatapaaminen
Torstaina 25.11.2010 Kristina Norman kertoo englanniksi taiteellisesta työskentelystään Turun taideakatemian (Linnankatu 54–60) Kuvateatterissa klo 13 alkaen. Tilaisuuteen on vapaa pääsy ja se on avoin kaikille kiinnostuneille. 

 

TEN QUESTIONS TO THE DARKROOM ARTIST KRISTINA NORMAN

1. Could you tell how you start planning your art works and how the work proceeds?
Usually I do not plan starting a new art work, one project is growing out of another.

2. With which themes have you worked for this exhibition?
It's about perpetuation of memory. Unlike my previous projects dealing with great narratives cast in monuments, this work is about a monument dedicated to a personal narrative.

3. Why are these subjects important to you?

Some monuments have played a great role in the Estonian society during the past few years. First there was a case with the Lihula monument, then the Bronze Soldier, now the Victory monument…One might have an impression that some kind of a viral monument-madness is spreading in the small country. As an artist and a documentary filmmaker I am trying to get to the essential nature of this phenomenon.

4. Have you worked for a long time with these subjects?
Yes, for five years now.

5. Could you tell about the technique you have used for the art works in this exhibition?
It's a short documentary film. I actually shot the event keeping in mind a possibility that I might need to use it as an episode in a feature-length documentary film. This is what's fun about documentary filmmaking, you can sometimes make art works as films' by-products. Although I don't make much difference between art and filmmaking.

6. Is this technique typical for your working?

My artist's career is not so long, I haven't produced too many works. Most of my art works are a result of a long research and production period. So it's rather difficult to tell weather something is typical for my work or not. But I really like working with moving image and narratives.

7. On which aspects have you especially concentrated regarding the preparing of this exhibition?
I am always interested in showing the people behind ideas or social phenomena. This is exactly the case.

8. What does this exhibition at Turku Art Museum mean to you?
I like my work to be shown in different locations, in every (cultural) context a work functions differently.

9. Which other art fields are close to you and why?
I love drawing a lot. I find it challenging to express oneself directly with a minimum of technical mediation. It's honest and also very democratic, everyone can afford it.

10. Could you tell about your future plans?
Can't think of anything else but finishing my new feature-length documentary "Et meeldiks kõigile" - "A Monument to Please Everyone". It's about why and how the Victory monument of the War of Independence was erected in the centre of Tallinn: Who are the people behind this colossal glass pylon with a cross on top and why doesn't the lighting work and why do the details fall off a year after the opening.


Turun taidemuseo aloitti Pimiö-näyttelyiden sarjan vuonna 2008. Ensimmäisenä vuonna nähtiin suomalaisten taiteilijoiden video- ja mediataiteen teoksia. 2009 vuorossa olivat muista Pohjoismaista kotoisin olevat taiteilijat. Vuonna 2010 Pimiössä nähdään baltialaisten ja venäläisten taiteilijoiden teoksia.

Turun taidemuseo, Aurakatu 26, 20100 Turku, Puh. 02 2627 100. © 2014