Mediataiteilija Hanna Haaslahti (s. 1969) tunnetaan
voimakkaan visuaalisista teoksista, joihin ihminen voi vaikuttaa
käyttäytymisellään synnyttäen ainutkertaisia kokemuksia. Teokset
herättävät pohtimaan ajan merkitystä, mutta myös tapojamme kuvata ja
aistia ympäröivää maailmaa. Haaslahden näyttelyssä Old and New Exits (Vanhoja ja uusia uloskäyntejä) Turun
taidemuseon Studio-tila on muunnettu väliseinillä sokkeloiseksi. Kävijä
joutuu etsimään uusia reittejä ja uloskäyntejä. Vanhat ja tutut museon
ovet ja ikkunat ovat muuttuneet. Kaikki aukot ja raot voivat tarjota
mahdollisen ulospääsyn. Tilan muuntaminen luo uuden kokemuksen, josta
jokainen museovieras on vastuussa itse. Reitin varrella taiteilija
haastaa katsomisen ja kokemisen tavat. Vanhalta filmiltä kaapatut kuvat
muuntuvat sen mukaan, mistä niitä katsotaan. Ääniteos taas tuo uuden
salaperäisen ulottuvuuden tilaan. Teokset Time Experiment ja Trompe l’½il valloittavat suurimmat tilat, mutta ovat olemassa vasta, kun ihminen on vuorovaikutuksessa niiden kanssa.
Time Experiment -teoksessa (2007, Aikakoe) ihminen astuu tilaan, jossa hän kohtaa oman kuvajaisensa peilimäisessä videoprojisoinnissa. Tietokoneen ohjauksessa peilikuvan rinnalle tallentuu katsojan satunnaisia liikesarjoja, ja videoprojisoinnissa niihin yhdistyy myös muiden museovieraiden kuvia. Nimensä mukaisesti teos saa katsojan pohtimaan kahta aikaa määrittävää käsitystä, ainutkertaista hetkeä ja jatkumoa. Teoksen äärellä paljastuu myös, miten ihminen kokee oman kuvansa. Miten keho reagoi siihen? Entä tietoisuus siitä, että kuva tallentuu tietokoneelle ja saattaa ilmestyä seuraavan museokävijän kuvan rinnalle? Nykyisin teemme jatkuvasti päätöksiä siitä, minkälaisen kuvan haluamme itsestämme antaa. Heijastaako antamamme kuva todellista minäämme? Haaslahden aikakokeesta ei tallennu lopulta mitään jälkipolville, vaan sen kokemus jää teoksen kokeneiden ihmisten kehon muistiin.
Myös teos Trompe l’½il (2009, Näköharha) on pelkkä tyhjä tila ilman ihmisen läsnäoloa. Hämärässä tilassa katsojan oma varjo toimii valonlähteenä, jonka sisältä avautuu näkymä toiseen, kuvitteelliseen todellisuuteen. Jatkuvassa liikkeessä olevasta maisemasta paljastuu vain oman kehomme kokoinen alue. Riippuen siitä, miten ihmiset liikkuvat ja mitä enemmän heitä on, kartasta paljastuu isompia alueita. Valloittaako maailma ihmisen vai ihminen maailman? Vaikka teoksessa pelkkä kuvallinen pinta on liikkeessä, aiheuttaa se illuusion matkustamisesta ilman liikkumista. Nykypäivän mobiili ja verkottunut elämäntapa on liikkumista erilaisilla pinnoilla, niin kaupunkien kuin kulttuurienkin, usein ilman fyysistä liikettä.
Trompe l’½il on vanha kuvataiteen tekniikka ja tarkoittaa pettävästi luonnonmukaista maalausta. Tätä illusionistista maalaustapaa on käytetty esimerkiksi asetelmamaalauksissa ja barokkikaudella kirkkojen kattomaalauksissa luomassa tunnetta kolmiulotteisesta tilasta.
Torstaina 4.11.2010 Hanna Haaslahti kertoo taiteellisesta työskentelystään Turun taideakatemian (Linnankatu 54–60) Kuvateatterissa klo 15 alkaen. Tilaisuuteen on vapaa pääsy ja se on avoin kaikille kiinnostuneille.
Time Experiment -teoksessa (2007, Aikakoe) ihminen astuu tilaan, jossa hän kohtaa oman kuvajaisensa peilimäisessä videoprojisoinnissa. Tietokoneen ohjauksessa peilikuvan rinnalle tallentuu katsojan satunnaisia liikesarjoja, ja videoprojisoinnissa niihin yhdistyy myös muiden museovieraiden kuvia. Nimensä mukaisesti teos saa katsojan pohtimaan kahta aikaa määrittävää käsitystä, ainutkertaista hetkeä ja jatkumoa. Teoksen äärellä paljastuu myös, miten ihminen kokee oman kuvansa. Miten keho reagoi siihen? Entä tietoisuus siitä, että kuva tallentuu tietokoneelle ja saattaa ilmestyä seuraavan museokävijän kuvan rinnalle? Nykyisin teemme jatkuvasti päätöksiä siitä, minkälaisen kuvan haluamme itsestämme antaa. Heijastaako antamamme kuva todellista minäämme? Haaslahden aikakokeesta ei tallennu lopulta mitään jälkipolville, vaan sen kokemus jää teoksen kokeneiden ihmisten kehon muistiin.
Myös teos Trompe l’½il (2009, Näköharha) on pelkkä tyhjä tila ilman ihmisen läsnäoloa. Hämärässä tilassa katsojan oma varjo toimii valonlähteenä, jonka sisältä avautuu näkymä toiseen, kuvitteelliseen todellisuuteen. Jatkuvassa liikkeessä olevasta maisemasta paljastuu vain oman kehomme kokoinen alue. Riippuen siitä, miten ihmiset liikkuvat ja mitä enemmän heitä on, kartasta paljastuu isompia alueita. Valloittaako maailma ihmisen vai ihminen maailman? Vaikka teoksessa pelkkä kuvallinen pinta on liikkeessä, aiheuttaa se illuusion matkustamisesta ilman liikkumista. Nykypäivän mobiili ja verkottunut elämäntapa on liikkumista erilaisilla pinnoilla, niin kaupunkien kuin kulttuurienkin, usein ilman fyysistä liikettä.
Trompe l’½il on vanha kuvataiteen tekniikka ja tarkoittaa pettävästi luonnonmukaista maalausta. Tätä illusionistista maalaustapaa on käytetty esimerkiksi asetelmamaalauksissa ja barokkikaudella kirkkojen kattomaalauksissa luomassa tunnetta kolmiulotteisesta tilasta.
Torstaina 4.11.2010 Hanna Haaslahti kertoo taiteellisesta työskentelystään Turun taideakatemian (Linnankatu 54–60) Kuvateatterissa klo 15 alkaen. Tilaisuuteen on vapaa pääsy ja se on avoin kaikille kiinnostuneille.
